Bob Errey

Errey debytoi NHL:ssä kaudella 1983–1984 pelaten Penguinsin paidassa 65 runkosarjaottelua tehoin yhdeksän maalia ja 13 syöttöpistettä. Seuraavan kerran hän pääsi pelaamaan säännöllisesti Penguinsin NHL-kokoonpanossa kaudella 1986–1987 pelattuaan kaksi edellistä kautta osaksi seuran silloisessa farmiseurassa (Baltimore Skipjacks) AHL:ssä. Hän teki 1986–1987 72:ssa runkosarjaottelussa 16 maalia ja 18 syöttöpistettä ollen Penguinsin viidenneksi tehokkain maalintekijä ja yhdeksänneksi paras pistemies.

Errey kärsi uransa alkupuolella ja myöhemminkin useista loukkaantumisista. Pisimmän loukkaantumisjaksonsa hän kärsi kaudella 1987–1988, jolla hän pystyi pelaamaan vain 17 runkosarjaottelua oltuaan kuukausia sivussa oikean ranteen murtumisen vuoksi. Seuraavalla kaudella, päästyään pelaamaan jälleen terveenä, Errey iski 76:ssa runkosarjaottelussa 58 tehopistettä, 26 maalia ja 32 syöttöpistettä, ollen seuransa viidenneksi paras pistemies ja maalintekijä. Hän saavutti kaudella henkilökohtaisen piste-, syöttö- ja maaliennätyksensä lisäksi myös NHL-uransa parhaan plusmiinuslukeman, +40. Errey jatkoi Penguinsissa aina maaliskuuhun 1993 asti, jolloin seura kauppasi hänet Buffalo Sabresiin saaden vaihdossa Mike Ramseyn. Hän oli ollut voittamassa Pittsburghin riveissä kahta Stanley Cupin mestaruutta, vuosina 1991 ja 1992.

Erreyn ura Sabresin riveissä ei kestänyt kuin loppukauden 1992–1993. Elokuussa 1993 hän teki vapaana pelaajana sopimuksen San Jose Sharksin kanssa. Helmikuussa 1995, kesken työsulun lyhentämän kauden 1994–1995, lokakuusta 1993 alkaen Sharksin kapteenina toiminut (seurahistorian toinen Doug Wilsonin jälkeen) Errey kaupattiin Detroit Red Wingsiin vaihdossa viidennen kierroksen varausvuoroon. Kesällä 1995 hän pääsi pelaamaan Red Wingsin riveissä kolmannen kerran urallaan Stanley Cupin voitosta, mutta mestaruus meni New Jersey Devilsille, joka voitti Detroitin suoraan otteluvoitoin 4–0. Helmikuussa 1997, kahden vuoden Red Wings -visiitin jälkeen, hän palasi Sharksin riveihin seuran poimittua hänet waiver-listalta. Viimeisen NHL-kautensa, kauden 1997–1998, Errey aloitti Dallas Starsissa, jonne hän siirtyi vapaana pelaajana kesällä 1997, ja kauden viimeiset pelit hän pelasi New York Rangersissa, jonne hänet kaupattiin maaliskuussa 1998 yhdessä Todd Harveyn ja neljännen kierroksen varausvuoron kanssa vaihdossa Brian Skrudlandiin, Mike Keaneen ja kuudennen kierroksen varausvuoroon. Viimeisen ammattilaiskautensa hän pelasi Rangersin farmiseurassa Hartford Wolf Packsissa AHL:ssä ennen lopettamistaan syksyllä 1999; hän yritti paluuta kentille vielä syksyllä 2001 osallistuen try out -sopimuksella Pittsburgh Penguinsin harjoitusleirille, muttei onnistunut saamaan paikkaa Penguins-miehistöstä.

Bob Errey pelasi viisitoistavuotisella NHL-urallaan 895 runkosarjaottelua (valtaosa, 572 Pittsburgh Penguinsissa) tehoin 170 maalia ja 212 syöttöpistettä. Pudotuspeliotteluja hänelle kertyi 99, joissa hän iski 29 tehopistettä, 13 maalia ja 16 syöttöpistettä. Hän ylitti urallaan 30:n pisteen rajan seitsemällä ja 15:n maalin rajan viidellä NHL-kaudella. Peliuransa jälkeen Errey on toiminut kiekkokommentaattorina ensin radiossa ja myöhemmin myös televisiossa.

Errey pelasi urallaan yhden kerran jääkiekon arvokisoissa, vuonna 1997, jolloin hän kuului Kanadan kultaa voittaneeseen kisamiehistöön Suomessa järjestetyissä MM-kilpailuissa. Errey pelasi kisoissa yksitoista ottelua tehoin kaksi maalia ja yksi syöttöpiste.