Božena Němcová

Němcován syntyperästä ei ole tarkkaa varmuutta. Perinteisen tarinan mukaan hän syntyi tšekkiläisen piian Terezia Novotnán sekä itävaltalaisen vossikan Johann Panklin perheeseen Wienissä vuonna 1820. Toisaalta Němcováa on myös väitetty herttuatar Kateřina Zaháňskán aviottomaksi tyttäreksi, jonka Novotná kasvatti omanaan. Tämän teorian mukaan hän olisi syntynyt jo vuonna 1847.[1]

Joka tapauksessa Němcován tiedetään kasvaneen Itä-Böömissä, jossa hänen vanhempansa työskentelivät herttuatar Zaháňskán kartanolla. Jo nuorena Němcová kiinnostui kirjoista ja luki erityisesti saksalaista kirjallisuutta.[1]

Vain 17-vuotiaana Němcová naitettiin häntä 15-vuotta vanhemmalle Josef Němecille, jonka kanssa hän sai yhteensä neljä lasta. Němec oli ammatiltaan finanssivirkamies, mutta joutui vahvojen tšekkiläisnationalististen mielipiteittensä takia muuttamaan useasti kaupungista toiseen itävaltalaisten viranomaisten painostuksesta. Liitto soittatui onnettomaksi. Němecin tiedetään pahoinpidelleen vaimoansa useaan otteeseen ja perhe pysyi köyhänä johtuen lähes vuosittaisista muutoistaan kaupungista toiseen. Toisaalta Němcová sai aviomieheltään kiinnostuksen tšekin kielen käyttämiseen, mikä osoittautui hänen myöhemmällä urallaan merkittäväksi.[2][3]

Aviopari muutti vuonna 1841 Prahaan, Tšekin kansallisen heräämisen keskukseen. Siellä Němcová teki nopeasti tuttavuutta ajan merkittävien tšekkiläisten ja slovakialaisten kulttuurivaikuttajien kanssa. Tähän aikaan Němcová myös aloitti omien kirjoitustensa julkaisun sekä länsislaavilaisten kansantarinoiden keräämisen. Hänen merkittävin teoksensa Isoäiti julkaistiin vuonna 1855 suuren suosion saattelemana. Sen taustalla oli kuiteinkin suuri suru, sillä Němcován esikoinen oli kuollut muutama vuosi aikaisemmin vain 16-vuotiaana. Kirjallisen tuotantonsa saamasta kuuluisuudesta huolimatta, Němcová ja hänen perheensä pysyivät köyhinä koko hänen elämänsä ajan. Pariskunta erosi lopullisesti vuonna vuonna 1861.[2]

Němcová kuoli vuonna 1862 pitkällisen köyhyyden uuvuttavamana vain hieman yli 40-vuotiaana. Hänet on haudattu Prahan Vyšehradin hautausmaalle.[3]

Němcová julkaisi kansansatuja, kansatieteellisiä kuvauksia ja novelleja sekä romaaneja, joista tunnetuimmat ovat Babička (1855, suom. Isoäiti) ja 'Vuoristokylä' (1856).[4] Němcován proosasta kuvastuu romanttinen käsitys maalaiselämästä ja samalla yhteiskunnan realistinen havainnointi.[5]

Němcován yhdessä Karel Jaromír Erbenin kanssa julkaisemat sadut ovat tšekkiläisen 1800-luvun kirjallisuuden klassikkoja. He loivat niillä itsenäisen tšekkiläisen sadun realistisen tyylin ja poetiikan, jotka kuuluvat yhä nykyiseen tšekkiläiseen kulttuuriin: satuihin, peleihin, televisiosarjoihin. Alkuperäisiä satuja luetaan edelleen. Myös Isoäitiä luetaan yhä: se on tunnettu ja parodioitukin romaani, joka vie lukijan idylliseen lapsuuden maailmaan.[6]

Němcován mukaan on nimetty asteroidi 3628 Božněmcová.[7]

Vuonna 2005 Němcová äänestettiin Tšekin yleisradioyhtiön järjestämässä kilpailussa kymmenenneksi suurimmaksi tšekkiläiseksi. Hän oli kilpailun korkeimmaksi sijoittunut nainen.[6]

Němcová on kuvattuna Tšekin 500 korunan setelissä.

• Wilma Abeles Iggers: Women of Prague: Ethnic Diversity and Social Change from the Eighteenth Century to the Present, s. 49-74. Berghahn Books, 1995. ISBN 1-57181-008-0. (englanniksi)

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Božena Němcová Wikimedia Commonsissa