Blue Note Records
Blue Note on jazzmusiikkiin erikoistunut levy-yhtiö, joka perustettiin vuonna 1939 ja jota yhtiökumppanukset, musiikkituottaja Alfred Lion ja valokuvaaja, toimitusjohtaja Francis Wolff, johtivat vuosien ajan. Blue Note on tunnetuin lukuisista hard bop -jazztyylin levyjen julkaisuista. Sitä pidetään 1900-luvun tunnetuimpana jazzia julkaisseista levy-yhtiöistä: sille oli ominaista laatu, tyyli ja ajan paras musiikki. Juuri Lionin ja Wolffin aika oli yhtiön kultakautta.[1] Nykyisin se on osa EMI-yhtiöitä.
Blue Note Records | |
---|---|
Emoyhtiö | Universal Music Group |
Perustettu | 1939 |
Perustajat | Alfred Lion, Max Margulis, Francis Wolff |
Tyylilajit | jazz |
Kotimaa | Yhdysvallat |
Sijainti | Los Angeles, Kalifornia |
Kotisivu |
Blue Notelle ovat levyttäneet muun muassa Horace Silver, Jimmy Smith ja Art Blakey. Suomalaisista jazzyhtyeistä levymerkille ovat päässeet U-Street All Stars, SlowHill, Trio Töykeät, Anna-Mari Kähärä ja Dallapé.
Wolff kuvasi yhtiön levyjen kannet viidentoista vuoden ajan, ja näistä kuvista syntyi paitsi Wolffin taidon, myös muusikkojen nimien ansiosta modernin jazzin kuvakieli. Wolffin kuvia oli talvella 2009–2010 esillä Berliinin juutalaismuseossa. Näyttelyyn liittyy kirja Blue Note Photography (kustantaja Jazzprezzo).[1]
Nimi Blue Note viittaa mollipentatoniseen blues-asteikkoon, jossa on vähennetty kvintti. Blue note eli sininen sävel on mikrointervalli, joka sijaitsee molli- ja duurinuotin välissä, esimerkiksi 5b ja 5, jolloin intervalli jää normaalissa virityksessä tasavireisen soittimen ulottumattomiin. Poikkeuksena kitara, jolla blue note voidaan soittaa kieltä venyttämällä, blue note -nuottien kohdalla.[2]
Lähteet
- Harri Uusitorppa: Francis Wolffin valokuvat loivat pohjan modernin jazzin kuvakielelle. HEosingin sanomat, 28.12.2009, s. C1.
- Ville-Pekka Pulkkinen, Jazz ja improvisoinnin opettaminen koulusoittimilla
Aiheesta muualla
- Blue Note Recordsin kotisivut (englanniksi)
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Blue Note Records Wikimedia Commonsissa