Blackmouth cur

Blackmouth cur on lihaksikas, karu metsästys- ja karjakoira, jonka karvapeitteen väri- ja sävyvaihtoehdot ovat lukemattomat. Yleisimmät ovat kuitenkin punainen, keltainen, juovikas, fawn ja kellanharmaa. Joskus harvoin esiintyy kokonaan mustia tai valkoisia yksilöitä. United Kennel Clubin (UKC) rotumääritelmän mukaan karvapeitteestä saa olla valkoista enintään 10 prosenttia, ja valkoisuuden tulee sijoittua varpaisiin, kuonoon tai rintakehään.

Blackmouth curin karvapeite on lyhyttä ja joko karheaa tai hienoa ja samassa, pentueessa voi esiintyä molempaa karvanlaatua.

• Pää: Kuono on neliönmuotoinen ja se voi olla musta tai siinä voi olla maski. Korvat ovat keskikokoiset ja riippuvat. Poikkeuksena jotkut kasvattajat joiden koirat on jalostettu metsästyskäyttöön typistävät korvat pian syntymän jälkeen. Korvat voivat olla mustat tai muun karvapeitteen väriset. 'Blackmouth' viittaa huulia ympäröivään tummaan pigmenttiin joka ulottuu suun sisäpuolelle saakka kitalakeen, ikeniin ja poskiin asti. Kuonon toivotuin väri on tumma, mutta se ei ole välttämätön.
• Häntä: Häntä on keskipitkä. Suomessa ja useimmissa EU-maissa on voimassa typistämiskielto, ja typistettyjen koirien kilpailukielto on ollut voimassa Suomessa vuoden 2001 alusta.
• Käpälät: Käpälät ovat suuret ja räpylämäiset. Ne ovat samanlaiset kuin catahoulanleopardikoiralla.
• Säkäkorkeus: Säkäkorkeus vaihtelee suuresti, 41–71 cm välillä.[3]
• Paino: Paino vaihtelee 20–43 kg:n välillä, ja urokset ovat narttuja suurempia.

• 
  Punainen
• 
  Brindle
• 
  Tumma hirvenpunainen ja brindle

Blackmouth cur on hyvä perhekoira. Se on sosiaalinen, jos se koulutetaan oikein. Se on älykäs rotu, jonka on muodostettava side omistajaansa muutaman viikon ajan ennen kuin kouluttaminen voi alkaa. Rotu on hyvin uskollinen ja voi jopa kuolla omistajansa puolesta. Se on sopii myös lasten kanssa, jos se tutustutetaan niihin oikein.[4] Kasvaessaan siitä tulee hyvin rento. "BMC jalostettiin maatalon koiraksi, joka suojeli perhettään ja kotiaan tunkeutujia vastaan. Siksi jalostettu BMC on reviiritietoinen. Suurin osa rodun edustajista tulee hyvin toimeen toisten koirien kanssa kotipihansa ulkopuolella, metsästäessään tai paimentaessaan karjaa, mutta perheensä omaisuuden luona se ajaa toisen koiran pois. Koiran näkökulmasta reviirin muodostaa on perheen koti, maa-alue tai joskus se mikä on läheistä sen ihmiselle.[5]

Punainen blackmouth cur

"BMC on geneettisesti hyvin liikunnallinen ja miellyttämishaluinen. Jos sille annetaan oikeanlaista ohjastusta ja koulutusta, se voi sopeutua mihin tahansa toimintaan. Se voi paimentaa eläimiä, jäljittää riistaa, vetää painoa, juosta vinttikoiratapahtumassa, työskennellä etsintä- ja pelastuskoirana tai mitä tahansa muuta, mitä älykäs, urheilullinen ja miellyttämishaluinen koira voi tehdä."[6]

Blackmouth curia käytetään paimentamaan karjaa, haukkumaan karjuja, metsästämään oravia, karhuja ja Amerikan mantereella pesukarhuja ja puumia. Kaikki rodun edustajat ovat erittäin hyviä haukkumisessa ja paimentamisessa. Se ajaa riistaa puuhun. Ladner-linja on jalostettu erityisesti puuhun ajamiseen. BMC on hyvin monikäyttöinen koira, ja yhtä ainoaa yksilöä voidaan kouluttajan halusta riippuen käyttää haukkumiseen, paimentamiseen ja puuhun ajamiseen.

Punainen blackmouth curin pentu.

Erään teorian mukaan blackmouth cur olisi alun perin kehitetty Etelä-Mississipissä eurooppalaisten siirtolaisten mukanaan tuomista belgianpaimenkoira malinoiseista, jotka vähitellen muuttuivat cur-tyyppisiksi sopeutuakseen uuteen asuinympäristöönsä.[3] Rodulla on vaihteleva historiallinen tausta alueesta riippuen. Siihen kuuluvat keltainen ladnerin blackmouth cur Mississippistä, punainen blackmouth cur Alabamasta, weatherford's ben -blackmouth cur Teksasista ja Floridan blackmouth cur.

Ensimmäiset rekisteröidyt blackmouth curit olivat ladnerin blackmouth cureja, jotka yksi monista yhdysvaltalaisista kenneljärjestöistä, National Kennel Club (NKC), otti rekisteriinsä huhtikuussa 1964. L. H. Ladnerilla oli niin laaja kirjoitettu dokumentti perheensä jalostuksesta, että NKC rekisteröi rodun.[7] Vuonna 1987 perustettiin Southern Black Mouth Cur Breeders Association.[3]

Rotu kuuluu amerikkalaisiin ns. "puuhun ajaviin koiriin" (treeing dogs). Kun riista on paennut puuhun, koira ilmoittaa sen sijainnin metsästäjälle haukkumalla puun juurella.[3] Blackmouth curia käytetään erityisesti oravien, pesukarhujen, puumien, ilvesten ja karhujen ajamiseen puuhun. Sen lisäksi niitä käytetään myös karjujen ja villikarjan metsästämiseen. Niitä tiedetään käytetyn myös etsintä- ja pelastuskoirina.[8]

• Punainen alabaman blackmouth cur: Punaisen alabaman curin uskotaan jalostuneen Alabamassa, vaikka myös Floridassa ja Tennesseessä on punaisia blackmouth cureja. 1940-luvulla tämä cur rekisteröitiin Howardtownin liepeillä sijainneen oikeustalon omaisuudeksi noin 40 mailia Alabaman Mobilesta pohjoiseen ja Tibbien lähellä. Sitä käytettiin monikäyttöisenä uudisraivaajakoirana, joka metsästi, suojeli kotia ja kokosi karjaa ja sikoja teurastusaikana. Alabamassa useat kasvattajat, joihin lukeutui rouva Murphy, jatkoivat työtä punaisen blackmouth curin kehittämisessä. Useiden kasvattajien yritysten myötä United Kennel Club rekisteröi myöhemmin rodun ja lisäsi rotumääritelmän kuvaksi Howard Carnathanin Brunon.

• Teksasin weatherford's ben blackmouth cur: Weatherford's ben on peräisin kirjassa The Big Thicket Legacy hyvin kirjattujen curien linjasta. Sitä käytetään lähinnä karjan paimentamiseen.

• Floridan blackmouth cur: Floridan blackmouth, jota käytetään karjan paimentamiseen, esiintyy paikallisissa partureissa ja kodeissa roikkuvissa vanhoissa maalauksissa, joten sen esiintymisestä ja historiasta Floridassa on todisteita.

Floridalainen blackmouth cur

Blackmouth cureja esiintyy nykyisin idästä länsirannikolle, jopa Kanadassa asti. Ladner-linja tunnetaan myös Meksikossa, Argentiinassa, Haitilla, Venäjällä, Intiassa ja ympäri Eurooppaa.

Kirja Old Yeller kertoo pojasta, joka kasvaa Teksasin rajalla ja adoptoi kirjan nimen mukaisen koiran. Eponyyminen Old Yeller on tyypillinen blackmouth cur. Kirjassa Old Yeller on lyhytkarvainen, keltainen töpöhäntäinen koira, joka metsästää ja ajaa puuhun, ei pelkää taistella aikuista karhua vastaan ollessaan uhattuna ja hullun härän kohdatessaan menee minne kirsu näyttää. Kirjailija kuvaa hyvin täsmällisesti tätä vanhanaikaista rotua ja sen käyttöä uudisraivauskoirana. Nimeä blackmouth cur ei ole kertaakaan mainittu kirjassa, mutta siihen aikaan rodulla ei ollut nimeä tai identiteettiä. Mountain cur on hyvin läheistä sukua blackmouth curille.

Vaikka terveysriskejä on kaikilla roduilla, blackmouth cur vaikuttaa sitkeältä rodulta. Keskimääräinen elinikä on 12–16 vuotta. Kuten muilla samanlaisilla roduilla, entropia (silmäluomen kääntyminen) on todellinen terveysuhka. Rodun aktiivinen luonne tekee nivelsiteiden revähtämisen ja vetäytyneet lihakset mahdollisiksi.

• Cur