Black Hebrew Israelites

Afroamerikkalaisten orjien keskuudessa Raamatun kertomuksesta heprealaisten orjuudesta Egyptissä oli muodostunut erityisen merkityksellinen, johon he vertasivat omaa kokemustaan Amerikassa,[10][11] ja 1800-luvun lopulla jotkut afroamerikkalaiset alkoivat pitää itseään kirjaimellisesti muinaisten israelilaisten jälkeläisinä.[12] Anglo-israelismi-liike opetti englantilaisten kristittyjen olevan israeliittien suoria jälkeläisiä, ja osa afroamerikkalaisista omaksui heidän narratiivinsa asettamalla mustat englantilaisten tilalle, ja aate levisi kristillisten pyhitys- ja helluntaiherätysliikkeiden parissa. Prince Hallin alkuun paneman mustien vapaamuurarien haaran uskomuksia ja rituaaleja hyödynnettiin opin laajentamisessa ja harjoittamisessa. Näitä aineksia yhdistäneiden William Christianin ja William Saunders Crowdyn katsotaan aloittaneen Black Hebrew Israelites -liikkeen ensimmäisen aallon 1890-luvulla, ja liike levisi nopeasti Yhdysvaltojen etelävaltioissa ja Keskilännessä. Crowdy lähetti lähetyssaarnaajia myös Afrikkaan.[3]

Black Hebrew Israelites -liikkeen oppi muokkaantui ja laajeni toisen aallon aikana. 1900-luvun alussa osassa liikettä kehittyi oppi, että alkuperäisten kristittyjen tai israeliittien alkuperä olisi ollut Etiopiassa, ja tämä haara loi pohjan myöhemmin alkunsa saaneelle rastafarismille. Black Hebrew Israelites -liike levisi edelleen Yhdysvaltojen ulkopuolelle, esimerkiksi Karibialle, ja myös laajemmin Yhdysvaltojen sisällä. Liike oli osa afroamerikkalaisten uskonnollista vaihtoehtokulttuuria ja sai lisävaikutteita esimerkiksi mustilta nationalisteilta, vapaamuurareilta, New Thought -liikkeestä ja spiritualismista. Liike kohtasi ensimmäistä kertaa myös ashkenasijuutalaisia, joiden symboleja ja rituaaleja osa liikkeestä omaksui. George W. Hurley imi vaikutteita myös esimerkiksi okkultismista, hoodoosta ja astrologiasta ja opetti olevansa Jeesuksen korvannut, vesimiehen ajan "musta Jumala". Hänen johtamansa alajärjestö levisi useisiin kaupunkeihin.[3]

Liikkeen kolmas aalto hylkäsi aiemman sukupolven juutalaisilta ottamia vaikutteita ja alkoi esimerkiksi käyttää kipan sijasta turbaania. Liikettä alettiin pitää aiempaa enemmän poliittisena vastauksena mustien kokemiin epäkohtiin, ja monet muuttivat urbaaneista naapurustoista maaseudulle ja osa myös Afrikkaan ja Israeliin.[3] Israeliin liikkeen jäsenet asettuivat laittomasti.[13] Liikkeestä muodostui aiempaa militantimpi, patriarkaalisempi ja se korosti enemmän mustaa nationalismia.[3]

• Raboteau, Albert J.: African-American Religion. Oxford University Press, 1999.
• Dorman, Jacob S.: Black Israelites aka Black Jews aka Black Hebrews: Black Israelism, Black Judaism, Judaic Christianity. Teoksessa Eugene V. Gallagher & William M. Ashcraft (toim.): Introduction to New and Alternative Religions in America. Greenwood, 2006.