Black Book

Ihmisiä seuraamassa liittoutuneiden saapumista Eindhoveniin.

Paul Verhoeven teki elokuvia 20 vuotta Yhdysvalloissa, mutta palasi kotimaahansa Alankomaihin tekemään Black Bookia. Verhoeven teki käsikirjoituksen yhdessä Gerard Soetemanin kanssa. He olivat aiemmin tehneet yhteistyötä muun muassa elokuvissa Turkish Delight (1973) ja Soldier of Orange (1977). Kaksikko oli työstänyt Black Bookin käsikirjoitusta jo 15 vuotta,[1] mutta he saivat ratkaistua käsikirjoituksen ongelmat vasta 2000-luvun alussa vaihtamalla päähenkilön miehestä naiseksi.

Paul Verhoeven mukaan Black Book syntyi elementeistä, jotka eivät sopineen mihinkään hänen aikaisempaan työhönsä ja se voidaan nähdä täydennyksenä hänen uransa alkuvaiheen toista maailmansotaa käsittelevälle elokuvalle Soldier of Orange.[2]

Verhoeven on korostanut, ettei tarinassa ole ilmeisiä moraalisia kontrasteja eri hahmojen välillä: ”Tässä elokuvassa kaikessa on harmaan sävyä. Ei ole täysin hyviä eikä täysin huonoja ihmisiä. Se on kuin elämä, ei kovin hollywoodilainen.”[3]

Toisin kuin Soldier of Orange, Black Book ei pohjaa tositarinaan. Verhoevenin mukaan monet elokuvassa kuvatut tapahtumat ovat kuitenkin todellisia.[4]

Kuten elokuvassa saksalaisten päämaja oli Haagissa. Vuonna 1944 useat Alankomaiden juutalaiset pyrkivät etelän Alankomaiden vapautetuille alueille ja jäivät alankomaalaisten poliisien haltuun. Kuten elokuvassa loikkausyritykset tehtiin Biesboschista. [2] Tarinan tapahtumat linkittyvät 1938 syntyneen ohjaaja Verhovenin lapsuuteen sillä tämä varttui Haagissa toisen maailmansodan aikaan.[5]

Elokuvan alustava budjetti oli 12 000 000 euroa. Aiemminkin Verhoevenin kanssa työskennelleen elokuvatuottaja Rob Houwer mukaan tämä ei kuitenkaan ollut tarpeeksi. Lopulta San Fu Maltha tuotti elokuvan kolmen muun tuottajan kanssa. Hän yritti muun muassa poistaa Israelissa tapahtuvat kohtaukset kulujen pienentämiseksi mutta tätä Verhoeven ei hyväksynyt.[1]

Rahoitusongelmista, johtuen kuvaukset eivät alkaneet 2004, kuten oli suunniteltu, vaan aloitus viivästyi elokuuhun 2005.[6][7] Samassa kuussa selvisi, että Black Book sai lisärahoitusta noin 2 000 000 € tukena Alankomaiden yleisradio Nederlandse Publieke Omroepilta, CoBO Fundilta ja Alankomaiden koulutus, kulttuuri ja tiedeministeriöltä.[8] Lisäksi elokuvaa rahoittivat lukuisat ulkomaalaiset sijoittajat, jolloin elokuvasta tuli Alankomaiden, Belgian, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Saksan yhteistuotanto. Lopullinen arvioitu budjetti 17 000 000 € teki elokuvasta aikansa kalleimman alankomaalaisen elokuvan.[1]

Lokakuussa 2006 kaksitoista elokuvan tekijäryhmään kuulunutta ja liikemiestä haastoivat elokuvan tekoa varten aloitetun Zwartboek Productie B.V. -yhtiön oikeuteen hakien tälle konkurssia kaikkiaan kymmenien tuhansien eurojen myöhässä olleiden maksujen vuoksi. Tuotantoyhtiö Fu Works selvitti asian lupaamalla maksaa velkojille. [9]

Maanalaisen pysäköintipaikan sisäänkäynti naamioituna bunkkeriksi elokuvan kuvauspaikalla Haagissa.

Vuonna 2004 kuvausten aloitus myöhästyi rahoitusvaikeuksien[6] ja Paul Verhoevenin terveysongelmien vuoksi.[10] Myöhästysten vuoksi pääosanesittäjä Carise van Houten haastettiin oikeuteen, koska hänellä oli jo sopimus näytelmään. Koska van Houtenilta kului ennakoitua pidempään elokuvan teossa, joutui elokuvan tuotantoyhtiö maksamaan kyseiselle teatterille korvauksia 60 000 euroa van Houtenin poissaolosta. [11]

Elokuvaa kuvattiin 24. elokuuta – 19. joulukuuta 2005[12] Alankomaissa, paikoissa kuten Haag, Hardenberg, Giethoorn sekä Israelissa. Elokuvan alkupuolen kohtauksessa räjäytettävä maalaistalo oli purettavaksi määrätty oikea sotaa edeltävän ajan maalaistalo.

Haagin keskustassa nykyaikaiset kohteet kuten maanalaisen parkkipaikan sisäänkäynti naamioitiin bunkkeriksi.[13]

Suurimmissa joukkokohtauksissa, kuten lopun vapauttamiskohtauksessa, oli kaikkiaan mukana parhaimmillaan 1 100 näyttelevää avustajaa. [14]

Ohjaaja Paul Verhoeven Alankomaiden elokuvajuhlilla 2006, missä Black Book voitti Golden Calf -elokuvapalkintoa.

Black Bookin ensi-ilta oli 1. syyskuuta 2006 Venetsian elokuvajuhlilla. [4] Here it was nominated for a Golden Lion and won the Young Cinema Award for best international film.[19]

Elokuva oli ehdolla neljään Alankomaiden Golden Calf -elokuvapalkintoon ja voitti niistä kolme. Parhaan naisnäyttelijän palkinnon voitti Carice van Houten, parhaan ohjaajan Paul Verhoeven, ja parhaan elokuvan San Fu Maltha.[20]

Ennen julkaisua elokuvan esitysoikeudet oli myyty 52 maahan.[21]

Elokuva tuotti 2006 parhaiten alankomaalaisista elokuvista ja oli Alankomaiden vuoden kolmanneksi katsotuin elokuva.[22]