Björk

Björkin ensimmäinen levy, kokonaan islanninkielinen Björk ilmestyi 18. joulukuuta 1977. Levyllä on muun muassa The Beatles -coverkappale "Álfur Út Úr Hól" ("The Fool on the Hill") ja Björkin itsensä säveltämä instrumentaalinen "Jóhannes Kjarval", jossa hän soittaa huilua. Tämän jälkeen hän lauloi Tappi Tíkarrass -yhtyeessä, joka levytti kaksi levyä vuosina 1981 ja 1983. KUKL-yhtyeen kautta hän eteni vuonna 1986 The Sugarcubes -yhtyeeseen, jossa hän sai ensimmäisen kerran myös kansainvälistä mainetta.

Vuonna 1993 Björk julkaisi ensimmäisen englanninkielisen soololevynsä Debut, josta tuli odotettua suurempi menestys. Levylle valikoitiin Björkin aiemmin säveltämiä kappaleita sekä yhteistyössä tuottajansa Nellee Hooperin kanssa tehtyjä uusia kappaleita. Kaksi vuotta myöhemmin julkaistu Post sisälsi samoin aikaisempaa tuotantoa, ja se tehtiin yhteistyössä Hooperin, Trickyn, Graham Masseyn ja Howie B:n kanssa. Kun kaksi ensimmäistä sooloalbumia olivat eräänlaisia muiden muusikoiden kanssa tehdyn yhteistyön hedelmiä, oli vuonna 1997 julkaistu Homogenic yksin Björkin visioiden tulosta. Minimalistisen elektronisella levyllä kuullaan aggressiivisia rytmejä, jotka heijastavat Islannin maisemia ja tuliperäisyyttä.

Seuraava studioalbumi, vuonna 2001 ilmestynyt Vespertine, oli tunnemaailmaltaan täysin vastakkainen edelliseen levyyn verrattuna: tuutulaulumaiset ja hyvin henkilökohtaiset kappaleet sisältävät hentoja mikrorytmejä, inuit-kuoron laulua ja kamariorkesterin soittoa. Vuonna 2004 valmistui Medúlla, jonka tekovaiheessa Björk oli päättänyt jättää melkein kaikki soittimet pois ja joka siten koostuu pelkillä ihmisäänillä tuotetuista rytmeistä ja melodioista. Äänien tekemisessä Björkillä oli apuna useita kuoroja sekä yksittäisiä artisteja. Ainoastaan kahdessa kappaleessa soitettiin pianoa ja yhdessä gongia.

Björkin kuudes studioalbumi Volta ilmestyi 7. toukokuuta 2007. Björk on itse kirjoittanut ja tuottanut kaikki uuden albumin kymmenen kappaletta. Hänen apunaan albumia ovat olleet tekemässä muun muassa hip hop -tuottaja Timbaland sekä islantilainen kirjailija Sjón.[2]

Vuonna 2010 Björk oli mukana islantilaislaulaja Ólöf Arnaldsin kappaleessa "Surrender", Dirty Projectorsin albumilla Mount Wittenberg Orca sekä Antony and the Johnsonsin Swanlights-albumin kappaleessa "Flétta". Antony Hegarty itse oli vierailevana laulajana Björkin Volta-albumin kappaleissa "The Dull Flame of Desire" ja "My Juvenile".

Björkin seitsemäs studioalbumi Biophilia ilmestyi 10. lokakuuta 2011. Varsinaisen albumin lisäksi Biophiliasta tehtiin kokonainen iPad-sovellus, jossa jokaisesta kymmenestä kappaleesta on oma yksilöllinen pelinsä ja animaationsa. Näin kuuntelijat pääsevät itse paremmin sisään musiikkiin ja heillä on mahdollisuus myös muokata kappaleiden tiettyjä ominaisuuksia, jotka ovat eri peleissä erilaiset. Lisäksi Biophilia-projektiin kuului kiertue, jonka aikana Björk vieraili useissa kaupungeissa ympäri maailman pystyttäen Biophilia-"opetusleirinsä" jokaiseen kaupunkiin useiksi viikoiksi, joiden aikana hän muun muassa vieraili paikallisissa kouluissa, jolloin lapset itse saavat tilaisuuden kokeilla iPadin Biophilia-sovellusta. Björk toivoo, että tämä herättäisi lapsissa uusia ajatuksia musiikista.[3]

Björkin albumi Vulnicura julkaistiin 20. tammikuuta 2015. Alun perin albumi oli tarkoitus julkaista maaliskuussa 2015, mutta albumin kappaleiden vuodettua Internetiin levy päätettiin julkaista ennenaikaisesti. Vulnicura käsittelee muun muassa Björkin eroa pitkäaikaisesta kumppanistaan Matthew Barneystä. Björk ja Barney erosivat vuonna 2013.[4]

Björk esiintyi Suomessa vuoden 2012 Flow Festivalilla Helsingin Suvilahdessa[5] ja Finlandia-talossa heinäkuussa 2018.[6]

Björk Hurricane Festivalilla heinäkuussa 2003.

Björkin ensimmäinen elokuvarooli oli islantilaisessa elokuvassa The Juniper Tree (1990) ja sittemmin Lars von Trierin elokuvassa Dancer in the Dark, jonka pääroolista Björk sai Cannesin elokuvafestivaalien parhaan näyttelijättären palkinnon vuonna 2000 itse elokuvan voittaessa parhaan elokuvan palkinnon. Hän sävelsi elokuvaan myös musiikin, joka julkaistiin nimellä Selmasongs ja joka oli myös ehdolla Oscar-palkinnon saajaksi. Björk kertoi festivaalien jälkeen, ettei enää näyttelisi elokuvissa, sillä Björkillä ja von Trierillä oli elokuvan teon aikana suuria riitoja. Lisäksi Björkin omien sanojen mukaan elokuvan teko oli muutenkin erittäin tuskallista. Vuonna 2005 valmistuneessa Matthew Barneyn ohjaamassa kokeellisessa elokuvassa Drawing Restraint 9 Björk palasi kuitenkin jälleen elokuvien pariin näyttelemällä valaaksi muuttuvaa ihmistä sekä säveltämällä teokseen musiikin. Björk on säveltänyt tunnusmusiikin "The Comet Song" elokuvaan Muumi ja punainen pyrstötähti (2010) yhdessä kirjailija-muusikko Sjónin kanssa. Molemmat taiteilijat ovat Muumi-faneja.[7]

Björkillä ja hänen ex-kumppanillaan Matthew Barneylla on tytär, ja entisen The Sugarcubes -yhtyekaverinsa Þór Eldonin kanssa Björkillä on poika.

Björk on äänityypiltään dramaattinen sopraano, ja hänen äänensä yltää kolmeen oktaaviin (F3–E6). Björkin laulutyyli perustuu pitkälti improvisaatioon, mikä näkyy hänen live-esityksissään. Klassisen musiikin säveltäjä John Tavener on ylistänyt Björkin olevan "älykkäämpi kuin useat oopperalaulajat." Musiikkikriitikko Alex Ross on maininnut Björkin yhtenä lahjakkaimmista äänistä nykyään. Björk sijoittui sijalle 22/50 "Greatest Voices In Music" -listalla.

• Rokk í Reykjavík (ohjaus Friðrik Þór Friðriksson)
• The Juniper Tree (ohjaus Nietzchka Keene)
• Dancer in the Dark (ohjaus Lars von Trier)
• Drawing Restraint 9 (ohjaus Matthew Barney)

• Pytlik, Mark: Björk. Like, 2004. ISBN 952-471-405-1.

• Björkin kotisivut (englanniksi)
• Björk Myspacessa (englanniksi)
• Björk Internet Movie Databasessa. (englanniksi)