Birmingham Small Arms Company

BSA:n ensimmäiset autot oli suunnitellut E. E. Baguley, joka oli toiminut Ryknieldillä. Niissä oli tavanomaiset nelisylinteriset sivuventtiilimoottorit, joiden sylinteriryhmät oli valettu kahdessa osassa. Iskutilavuudet vaihtelivat 4–4,2 litran välillä. Suurimmassa mallissa oli 5,4-litrainen moottori ja auto oli kopioitu Peking – Pariisi -ralliin osallistuneesta vuoden 1907 Italasta.[1]

BSA:n ostettua Daimlerin vuonna 1910 oman malliston valmistus lopetettiin kahden seuraavan vuoden aikana ja korvattiin pienellä, kaksilitraisella ja nelisylinterisellä Knight-moottorilla varustetulla tourer-mallisella Daimlerilla. Siinä oli kolmivaihteinen vaihteisto joka oli rakennettu kierukkavetopyörästön yhteyteen sekä poikittaiset lehtijouset. Autoa valmistettiin myös Stoneleigh-nimisenä Siddeley-Deasyn toimeksiannosta. Nämä autot tunnisti erilaisesta jäähdyttimestä. Tekniset erot olivat suuremmat, sillä Stoneleighissä oli tavanomaisesti sijoitettu vaihteisto sekä Hotchkissin valmistama 1,1-litrainen V2-moottori. Mallin valmistus katkesi vuonna 1915 ja käynnistyi uudelleen vasta 1921 ensimmäisen maailmansodan päätyttyä. Sitä myytiin kohtalaisen hyvin vuoteen 1924 asti.[1]

Vuonna 1923 esiteltiin uusi Coventryssa valmistettu Stoneleigh-mallisarja, jossa oli käytetty voimanlähteinä neljä- ja kuusisylinterisiä luistiventtiilimoottoreita. Pienimmän kuusisylinterisen moottorin iskutilavuus oli vain 1,5 litraa. Se erosi Daimlerista vain neljänneselliptisten lehtijoustensa, levypyöriensä ja jäähdyttimensä puolesta. Vuonna 1926 valikoimaan kuului enää 1,9-litrainen malli. BSA-autojen valmistus keskeytyi samana vuonna.[1]

Vuoden 1929 Motorcycle Show’ssa kuitenkin esiteltiin uusi malli, joka tuli tällä kertaa jälleen yrityksen Birminghamin tehtaalta. Se oli kolmipyöräinen etuvetoauto, jonka oli suunnitellut F. W. Hulse. Autossa oli kattava sähkövarustus ja yhteenkytketyt jarrut, jotka olivat edessä vetoakselien sisäpäissä. Etupyörillä oli erillisjousitus, joka oli toteutettu kahden poikittaisen lehtijousen avulla. Moottorina oli BSA:n suunnittelema kehitelmä kaksisylinterisestä Hotchkiss-moottorista. Vuonna 1933 esiteltiin 1075-kuutioisella, nelisylinterisellä nestejäähdytetyllä moottorilla varustettu malli. Kolmipyöräautot säilyivät tuotannossa vuoteen 1936 asti. Samaan aikaan tehtiin muutamia nelipyöräisiä muunnelmia; vuonna 1932 valmistettiin kaksisylinterisiä, 1933 nelisylinterisiä.[1]

BSA Ten.

BSA:n kolmipyörä.

Vuonna 1933 Coventryn tehdas esitteli BSA Ten -mallin, joka oli halpa muunnelma Lanchester Ten -mallista. Moottori oli sivuventtiilinen ja vaihteisto nelinopeuksinen. Korissa oli selviä vaikutteita Hillman Minxistä, ja sen oli valmistanut oxfordilainen Pressed Steel. BSA Ten -mallin valmistus jatkui vuoteen 1936. Sen jättämälle paikalle oli esitelty vuotta aiemmin BSA Six, joka erosi Lanchesterista enää merkkitunnustensa puolesta. Pian yhtiössä kuitenkin päätettiin lopettaa takavetoisten mallien valmistus kokonaan.[1]

Birminghamissä alettiin valmistaa nelipyöräistä, etuvetoista Scout-mallia vuonna 1935. Siinä oli nelisylinterinen 1075-kuutioinen moottori. Seuraavana vuonna valikoimaan tuli myös 1,2-litrainen muunnelma ja 1937 pienempi moottori poistui kokonaan valikoimasta. Samalla sisäpuoliset jarrut korvattiin tavanomaisella ratkaisulla ja vaihteenvalitsin siirrettiin kojelautaan.[1]

Viimeinen BSA-automalli oli vuoden 1939 Scout Series 6. Siinä oli kolmella runkolaakerilla varustettu 32-hevosvoimainen moottori ja kolminopeuksinen, synkronoimaton vaihteisto. Auton huippunopeus oli yli 110 km/h. BSA:n autonvalmistus loppui toisen maailmansodan syttymiseen.[1]

Vuosina 1960–1962 kuitenkin rakennettiin pienen kolmipyöräisen auton prototyyppi nimeltään Ladybird (leppäkerttu), jossa oli hyödynnetty 249-kuutioisen Triumph Tigress -skootterin komponentteja. Ajoneuvon sarjavalmistusta ei lopulta aloitettu.[1]

Ensimmäisen ja toisen maailmansodan aikana yhtiö palasi aseiden tuotantoon ja valmistus laajeni merkittävästi. BSA tuotti muun muassa kiväärejä ja panoksia, sekä moottoripyöriä ja muita ajoneuvoja sotiin.

Vuonna 1951 BSA osti Triumph Motorcycles -yhtiön ja nousi maailman suurimmaksi moottoripyörien valmistajaksi. Vuonna 1957 Raleigh osti BSA:n polkupyörävalmistuksen, mutta TI Cycles of India valmistaa vielä BSA-nimisiä polkupyöriä. Vuonna 1960 BSA myi Daimlerin Jaguarille.

1970-luvulla japanilaiset moottoripyörävalmistajat valtasivat suuren osan markkinoista ja vuonna 1973 BSA/Triumph joutui äkilliseen taloudelliseen kriisiin. Yhtiö lopetti BSA-merkkisten moottoripyörien valmistuksen, mutta jatkoi Triumphin nimellä muutaman vuoden.

Moottoriurheilun puolella menestyneiden BSA mallien osavarasto siirtyi uudelle yrittäjälle, joka 1970-luvun mittaan rakensi CCM merkkisiä, menestyksekkäitä moottoripyöriä.

Suomessa BSA moottoripyörät olivat varsin suosittuja ennen toista maailmansotaa. Vuonna 1939 BSA oli kolmanneksi yleisin mp-merkki, ja maailmansodan jälkeen vuonna 1947 BSA oli vielä Suomen neljänneksi yleisin. Tuontisäännöstelyn vuoksi BSA:n ja muiden englantilaispyörien osuus väheni 1950-luvulla. Tuonnin vapauduttua 1964 BSA ei enää ehtinyt mainittavasti yleistymään. BSA pyörillä menestyttiin melkoisen hyvin motocross kilpailuissa.

Vuonna 1986 yhtiö lopetettiin. Sen varat otettiin talteen ja BSA Guns (UK) Ltd -yritys perustettiin. Yritys valmistaa yhä ilma-aseita Birminghamissa.