Birka

Birka[1] oli viikinkiajan huomattava kaupunki ja kauppapaikka Ruotsissa. Birkan alkuperäinen nimi on luultavasti ollut Bierkø tai Björkö (lat. Birca). Se sijaitsi Mälarenilla, nykyisen Björkön saarella Ekerön kunnassa. Birka ja Hovgården kuuluvat UNESCOn maailmanperintöluetteloon. Birka syntyi 750-luvulla. Se ehti kukoistaa noin 200 vuotta ennen kuin se hylättiin noin vuonna 975, samaan aikaan kun Sigtunan kristitty kaupunki perustettiin 35 km päähän.[2]

Arkeologisia kaivauksia Birkassa.

Birkaa pidetään Ruotsin ensimmäisenä kaupunkina.[3] Birkassa on asunut enimmillään ehkä noin 700–1 000 ihmistä.[3] Alueelta on löydetty noin 3 000 hautaa ja jäännöksiä hirsiasumuksista. Birka oli aikoinaan Pohjois-Euroopan tärkeimpiä markkinapaikkoja. Kaupungissa myytiin turkiksia, rautaesineitä sekä käsityöläistuotteita. Turkiksia hankittiin suomalaisilta, saamelaisilta ja Koillis-Venäjältä sekä paikallisilta metsästäjiltä. Kaupunkiin saapui tavaroita kaukaa idästä ja islamilaisesta maailmasta. Alueen haudoista on löytynyt jälkiä mm. lasista, kankaista, kiinalaisesta silkistä ja reininmaalaisesta keramiikasta.[2] Birka oli myös varhainen kristinuskon keskus. "Pohjolan apostoli" Ansgar saapui avustajansa Witmarin kanssa Birkaan 829. Kaupunkiin perustettiin 831 pieni seurakunta, jota pidetään Ruotsin ensimmäisenä.

Lounais-Suomi kuului Birkan vaikutuspiiriin, ja noin vuosia 800–975 on Suomen esihistoriasta puhuttaessa joskus nimitetty jopa "Birkan kaudeksi". Birkasta on löytynyt useita hautoja joiden esineistö on peräisin Suomesta. Alueelta on löytynyt myös suomalaisen perinteen mukaan tehtyä keramiikkaa, joka viittaa sinne muuttaneisiin ihmisiin.[2]

Kaivaukset
Kaivauksia mustan maan alueella Birkassa vuonna 1991.

Jo 1680-luvulla antikvaristi Johan Hadorph suoritti kaivauksia Björkön saarella. Hän löysi sieltä mustaa, hiilistä maata, jonka hän uskoi olevan peräisin palaneista taloista. Birkan kaupunkiasutuksen paikkaa kutsutaan edelleen "mustaksi maaksi" (Svarta jorden). Tämä alue sijaitsee saaren pohjoispuolella, ja sitä ympäröi maavalli. Valli päättyy etelässä Borgbergetin linnavuoreen, missä on linnoituksen jäänteitä. Maavallin toisella puolella on suuri kalmistoalue. Sieltä on löydetty muun muassa rikkaasti varustettuja, niin sanottuja kammiohautoja eli syväksi kaivettuja, hirsillä vuorattuja hautakuoppia.

Hjalmar Stolpe suoritti Björköllä systemaattisia kaivauksia 1870- ja 1880-luvuilla. Hän oli koulutukseltaan entomologi ja etsi alueelta meripihkaa tutkiakseen sen sisään jääneitä hyönteisiä. Meripihkan lisäksi Stolpe teki useita merkittäviä arkeologisia löytöjä. Kymmenen vuoden aikana Stolpe kaivoi ja dokumentoi hautakumpuja Hemlandenin ja Svarta jordenin alueella. Hänen tutkimuksensa muodostivat pohjan kaikille myöhemmin Birkan alueella tehdyille tutkimuksille. Yksi Stolpen suurimmista löydöistä oli noin 450 islamilaista hopearahaa ja hopeakoruja sisältänyt hopeakätkö, joka oli haudattu rautapadan sisällä maahan. Useat hänen löydöistään odottavat yhä jatkotutkimuksia.

Björn Ambrosiani kaivoi mustan maan aluetta vuosina 1969–1971 ja toimi myöhemmin hankkeen vetäjänä vuosien 1990–1995 tutkimuskaivauksilla. Vuosina 1997–2004 Tukholman yliopiston arkeologinen tutkimuslaboratorio jatkoi tutkimuksia, ja vuosina 2005–2007 Riksantikvarieämbetet tutki Birkan kaupunkialueen reunaa ja Grindsbackan kalmistoa Björkön keskellä.

Lähteet
  1.  kuuntele ääntämys (ohje)
  2. Isotopes and human burials at Viking Age Birka and the Mälaren region, east central Sweden. Journal of Anthropological Archaeology, 1.3.2018, nro 49, s. 19–38. doi:10.1016/j.jaa.2017.10.002. ISSN 0278-4165. Artikkelin verkkoversio. en
  3. Henrikson, Mattias: ”Birka – Sveriges första stad”, Alla dessa utflykter runt Stockholm, s. 75. Ordalaget 2013.

    Aiheesta muualla
    Unescon maailmanperintökohteet Ruotsissa
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.