Birger Eriksen

Birger Kristian Eriksen (17. marraskuuta 1875 Flakstad – 16. heinäkuuta 1958 Oslo)[1] oli norjalainen rannikkotykistön eversti, jolla oli tärkeä rooli Oslon puolustuksessa Saksan hyökätessä Norjaan toisen maailmansodan aikana huhtikuussa 1940. Oscarsborgin rannikkolinnoituksen komentajana toimineen Eriksenin joukot upottivat raskaan risteilijä Blücherin Oslonvuonoon.

Birger Eriksen.

Lofooteilla syntynyt Eriksen valmistui upseeriksi Krigsskolen-sotakoulusta vuonna 1896 ja palveli rannikkotykistössä vuodesta 1899. Hän oli vuosina 1915–1931 Trondheiminvuonossa sijainneen Agdenen rannikkolinnoituksen, vuosina 1931–1933 Bergenin linnoitusten ja vuodesta 1933 Oslonvuonoa turvanneen Oscarsborgin linnoituksen komendanttina. Hän sai everstin arvon vuonna 1931.[2]

Vain puolen vuoden päässä eläkeiästä ollut Eriksen joutui tapahtumien polttopisteeseen,[3][2] kun Saksa aloitti 9. huhtikuuta 1940 vastaisena yönä operaatio Weserübungin eli Tanskan ja Norjan valtauksen. Ilman sodanjulistusta suoritetun yllätyshyökkäyksen ja Norjan tärkeimpien satamakaupunkien valtauksen samanaikaisilla maihinnousuilla oli tarkoitus lamaannuttaa kaikki vastarinta. Osloon lähetetyn eskaaderin oli määrä vangita Norjan kuningas ja hallitus sekä vallata pääkaupungissa olleet asevarastot. Väärin tulkitun käskyn seurauksena Oslonvuonon muut rannikkopatterit antautuivat ilman taistelua, mutta Eriksen päätti tulittaa omalla vastuullaan lähestyviä tuntemattomia aluksia käytössään olleilla kahdella vanhalla tykillä ja torpedopatterilla.[3] Hänen kerrotaan sanoneen: ”Joko joudun tästä sotaoikeuteen tai minusta tulee sotasankari. Tulta!”[1][3] Täysosumat upottivat laivasto-osaston kärjessä olleen risteilijä Blücherin, jolloin muut alukset kääntyivät takaisin.[3] Eriksenin toiminta viivytti Oslon valtausta 30 tunnin verran, jolloin kuningas Haakon VII ja hallitus ehtivät paeta ja saattoivat jatkaa vastarintaa.[3][2] Eriksen luovutti Oscarsborgin saksalaisille aamulla 10. huhtikuuta.[2]

Eriksen kuului Drøbakin kaupunginvaltuustoon vuosina 1948–1952.[2] Hänet on haudattu Oslon Vår Frelsers gravlund -hautausmaalle. Oscarsborgin linnoituksen alueelle pystytettiin hänen patsaansa vuonna 1995.[1]