Bioko

Bioko on tuliperäinen ja vuoristoinen saari Guineanlahdella Länsi-Afrikassa. Aiemmin siitä käytettiin nimiä Fernando Po ja Fernando Poo. Se kuuluu Päiväntasaajan Guinealle ja sijaitsee 100 kilometriä etelään Nigerian etelärannikosta ja 160 kilometriä luoteeseen Päiväntasaajan Guinean manneralueesta.[1]

Arena Blancan ranta, Bioko Island

Saari on suunnikkaan muotoinen ja sen pituus on 72 kilometriä ja leveys 35 kilometriä.[1][2] Sen korkein kohta on pohjoisosissa sijaitseva 3 008 metriä korkea sammunut tulivuori Pico Basilé. Saaren keskiosissa Mocan alueella maisema on alpiininen. Harvaanasutuissa eteläosissa kohoaa jylhä Gran Calderan vuoristo, jota luonnehtivat vuolaat virrat ja kraatterijärvet.[2]

Biokon rannikko on enimmäkseen vaikeapääsyistä kalliota, jota rikkovat siellä täällä pienet poukamat ja hiekkarannat. Jyrkälle etelärannikolle on vaarallista rantautua veneillä. Siellä on myös saaren syrjäisin asutuskeskus San Antonio de Ureca.[2] Pohjoisrannikolla sijaitsee Päiväntasaajan Guinean pääkaupunki ja tärkein satamakaupunki Malabo meriveden täyttämän kraatterin äärellä.[1][2]

Biokon ensimmäisiä asukkaita olivat mantereelta saapuneet bantunkieliset bubit. Heitä seurasivat fernandinot, jotka ovat vapautuneiden orjien ja Brittiläisestä Länsi-Afrikasta saapuneiden siirtolaisten jälkeläisiä. Myöhemmin saarelle alkoi muuttaa Päiväntasaajan Guinean manneralueelta fanginkielistä väestöä. Aikaisemmin Biokossa oli paljon nigerialaisia kausityöntekijöitä, mutta heidän määränsä romahti 1970-luvulla maahanmuuttopolitiikan muututtua.[1]

Saarella aloitettiin kaakaonviljely yhtenä ensimmäisistä alueista Afrikassa. Kaakaon ohella siellä tuotetaan puutavaraa ja kahvia. Biokon talous on kohentunut sen jälkeen, kun Päiväntasaajan Guineasta löydettiin maaöljyä 1980- ja 1990-luvuilla.[1][2]

Portugalilainen Fernão do Po löysi saaren vuonna 1472. Saari oli Portugalin orjasatama vuoteen 1778, jolloin Espanja valloitti sen.[3] Vuosina 1827–1843 saari oli Ison-Britannian hallussa.[4]