Billy Papke
William Herman "Billy" Papke (17. syyskuuta 1886 Spring Valley, Illinois, Yhdysvallat - 26. marraskuuta 1936) oli yhdysvaltalainen keskisarjan ammattinyrkkeilijä ja maailmanmestari. Hän oli syntyisin saksalaisperäisistä vanhemmista. Papken lempinimi oli "The Illinois Thunderbolt".
![](../I/Billy_Papke.jpg.webp)
Papkea pidettiin raakana nyrkkeilijänä. Hän voitti otteluistaan paidattomana 23, hävisi neljä.
Papken ensimmäinen tappio tuli amerikkalaista maailmanmestaria Stanley Ketcheliä vastaan pistein kymmeneräisessä ottelussa. Hän kuitenkin voitti vuonna 1908 Ketcheliltä maailmanmestaruuden[1], ja on väitetty hänen lyöneen Ketcheliä kurkkuun erän alun verryttelyssä. Revanssissa pari kuukautta myöhemmin Ketchel pieksi Papken sellaiseen kuntoon, ettei edes Papken vaimo tuntenut miestään.
Stanley Ketchelin kuoltua vuonna 1910[1] Papke oli harvoja keskisarjan maailmanmestaruustittelin hamuajia. Hän matkusti Pariisiin. Siellä hän kohtasi ranskalaisen Georges Carpentierin, jonka voitti. Hän hävisi tittelin lopulta vuonna 1913 maanmiehelleen Frank Klausille[1].
Billy Papke eli loppuelämänsä huonoissa oloissa masentuneena. Vuonna 1936 50-vuotiaana hän ampui vaimonsa ja itsensä. Papke valittiin International Boxing Hall of Fameen vuonna 2001.
Lähteet
- Virtamo, Keijo (toim.): Fokus-Urheilu 2, s. 267. Otava, 1970.