Billy Liar

Uneksija Billy / Valehtelija Billy
Billy Liar
Ohjaaja	John Schlesinger
Käsikirjoittaja	Keith Waterhouse; Willis Hall;
Perustuu	Waterhousen romaaniin ja näytelmään
Tuottaja	Joseph Janni
Säveltäjä	Richard Rodney Bennett
Kuvaaja	Denys Coop
Leikkaaja	Roger Cherrill
Pääosat	Tom Courtenay
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Yhdistynyt kuningaskunta
Tuotantoyhtiö	Vic Films; Anglo-Amalgamated;
Levittäjä	Anglo-Amalgamated; Netflix
Ensi-ilta	1963
Kesto	98 min
Alkuperäiskieli	englanti
Aiheesta muualla
	IMDb
	Elonet
	AllMovie
	[ Muokkaa Wikidatassa ]
	Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Billy Liar (suom. Uneksija Billy tai Valehtelija Billy[1]) on John Schlesingerin ohjaama brittiläinen komediaelokuva vuodelta 1963. Se perustuu Keith Waterhousen romaaniin Billy Liar (1951) ja hänen siitä Willis Hallin kanssa kirjoittamaan näytelmään, jota on Suomessa esitetty ainakin nimellä Ville Valehtelija[2]. Tarinasta on tehty myös musikaali ja televisiosarja.

Juoni

Hautaustoimiston konttoristi Billy Fisher (Tom Courtenay) pakenee tylsän työnsä vastapainoksi mielikuvitusmaailmaansa, jossa hän seikkailee sankarina ja naistenmiehenä. Näin hän välttyy myös tekemästä ikäviä päätöksiä todellisessa elämässään.[3][4]

Rooleissa

Tom Courtenay	…	Billy Fisher
Wilfred Pickles	…	Geoffrey Fisher
Mona Washbourne	…	Alice Fisher
Ethel Griffies	…	Florence
Julie Christie	…	Liz

Vastaanotto

Elokuvaa ei tuotu Suomen teattereihin, vaan se sai ensiesityksensä television ykköskanavalla 1971 nimellä Uneksija Billy[5]. Vuonna 1994 se esitettiin Viihdekanavalla nimellä Valehtelija Billy[1]. Helsingin Sanomien Mauri Taviola kirjoitti elokuvan tv-uusinnan alla 1977 tarjolla olevan ”kepeätä ja surutonta menoa”, joka kuitenkin vaatii englantilaisen elämäntyylin tuntemusta. Hän ei ole varma, onko juuri Tom Courtenay oikea valinta koomiseen pääosaan.[3] Mikael Fränti näki elokuvassa 1960-luvun alun brittikulttuurille tyypillisiä pyrkimyksiä tiukoista normeista vapautumiseen[1].

Britannian elokuvainstituutti BFI valitsi Billy Liarin vuonna 1999 sadan parhaan brittielokuvan joukkoon sijalle 76[6]. The New York Timesin kriitikot valitsivat sen vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.[7]

Lähteet

Fränti, Mikael: Billy valehtelija. Helsingin Sanomat, 6.5.1994, s. 55. Näköislehden aukeama (tilaajille).
Uexküll, Sole: Ville valehtelee, Ismo Kallio valloittaa. Helsingin Sanomat, 8.9.1961, s. 17. Näköislehden aukeama (tilaajille).
Taviola, Mauri: Pako unelmiin. Helsingin Sanomat, 22.7.1977, s. 29. Näköislehden aukeama (tilaajille).
Todd, A.O.: Critic's Choice/Film; A Spinner of Fantasies Beset by Deep Indecision The New York Times. 17.11.2000. Viitattu 64.2019. (englanniksi)
Billy Liar Elonetissä., Esitystiedot.
Best 100 British films - full list BBC News. 23.11.1999. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)
The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 1.3.2022. (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.

[hs1994-1] Fränti, Mikael: Billy valehtelija. Helsingin Sanomat, 6.5.1994, s. 55. Näköislehden aukeama (tilaajille).

[2] Uexküll, Sole: Ville valehtelee, Ismo Kallio valloittaa. Helsingin Sanomat, 8.9.1961, s. 17. Näköislehden aukeama (tilaajille).

[hs1977-3] Taviola, Mauri: Pako unelmiin. Helsingin Sanomat, 22.7.1977, s. 29. Näköislehden aukeama (tilaajille).

[4] Todd, A.O.: Critic's Choice/Film; A Spinner of Fantasies Beset by Deep Indecision The New York Times. 17.11.2000. Viitattu 64.2019. (englanniksi)

[5] Billy Liar Elonetissä., Esitystiedot.

[6] Best 100 British films - full list BBC News. 23.11.1999. Viitattu 6.4.2019. (englanniksi)

[7] The Best 1,000 Movies Ever Made. (Perustuu teokseen The New York Times Guide to the Best 1,000 Movies Ever Made, St. Martin's Griffin 2004.) The New York Times. Arkistoitu 11.7.2016. Viitattu 1.3.2022. (englanniksi)