Billy Joel

Billy Joel syntyi 9. toukokuuta 1949 Bronxissa, New Yorkissa. Hän aloitti pianotunnit nelivuotiaana ja opiskeli pianoa 16-vuotiaaksi.[1] Joel kuului teini-ikäisenä katujengeihin ja harrasti nyrkkeilyä välisarjassa. Hän kävi 22 ottelua, joista yhdessä mursi nenänsä. Joel ryhtyi muusikoksi vuonna 1964. Hän perusti The Echoes -yhtyeen, joka soitti brittirock-covereita. Yhtyeen menestyksen ansiosta Joel saattoi jättäytyä koulusta ja ryhtyä ammattimuusikoksi. Echoesin ohella Joel soitti pianoa muiden artistien levyillä kuten Shangri-Lasin kappaleella ”Leader of the Pack”.[3]

Vuonna 1967 Joel liittyi longislandilaiseen The Hassles -yhtyeeseen, joka soitti psykedeelivaikutteista soulia.[1] Yhtye julkaisi kaksi albumia ja neljä singleä, mutta ne eivät menestyneet, ja yhtye hajosi vuonna 1969. Joel ja Hasslesin rumpali Jon Small perustivat duon nimeltä Attila, joka julkaisi samannimisen albumin vuonna 1970. Albumi ei menestynyt, ja duo hajosi. Sen jälkeen Joel kirjoitti musiikkiarvosteluja lehteen ja soitti mainoksissa. Hän kärsi masennuksesta ja yritti itsemurhaa juomalla huonekalukiillotetta.[3]

Joelin esikoislevy sooloartistina oli Cold Spring Harbor (1971). Se ei myynyt hyvin, joten Joel otti työn aulabaaripianistina Los Angelesissa. Tästä kokemuksesta kertoo hänen toisen sooloalbuminsa, Columbian julkaiseman Piano Manin (1973) nimikkokappale. Joel teki seuraavaksi albumit Streetlife Serenade (1974) ja Turnstiles (1976), kunnes saavutti vihdoin kaupallisen suurmenestyksen viidennellä albumillaan The Stranger (1977). Jazzahtavasta albumista tuli Columbia Recordsin historian eniten myynyt albumi, ja siltä nousi useita hittisinglejä kuten ”Just the Way Your Are”, ”Movin’ Out (Anthony’s Song)” ja ”Scences from an Italian Restaurant”. Myös Joelin seuraava albumi 52nd Street (1978) tuotti useita hittejä, kuten ”Big Shot”.[1] Albumi nousi myös listaykköseksi ja toi Joelille vuoden parhaan albumin Grammy-palkinnon. Kriitikot eivät Joelia vielä tuolloin arvostaneet, mistä Joel poltti julkisesti päreensä.[3]

Joelin menestys jatkui 1980-luvulla albumeilla Glass Houses (1980), The Nylon Curtain (1982) ja An Innocent Man (1983). Singlejen kokoelma-albumi Greatest Hits Volume 1 & Volume 2 (1985) oli Joelin seitsemäs peräkkäinen top-10-albumi.[1] Keväällä 1982 Joel joutui moottoripyöräonnettomuuteen, mursi ranteensa ja joutui leikkaukseen.[3]

Seuraavilla albumeillaan The Bridge (1986) ja Storm Front (1989) Joel yhdisteli eri musiikkityylejä yhtenäiseen ja omaperäiseen muotoon. Storm Front ja siltä julkaistu single ”We Didn’t Start the Fire” nousivat listaykkösiksi, ja Joel oli saavuttanut supertähden aseman. Vuonna 1987 Joel konsertoi Neuvostoliitossa, mistä tehtiin livealbumi ja video.[1]

Joelin seuraavakin albumi River of Dreams (1993) nousi albumilistan ykköseksi. Joelin seuraava studioalbumi oli Fantasies & Delusions (2001), joka koostuu hänen omista klassisista sävellyksistään. Sen jälkeen Joel on konsertoinut ahkerasti, säveltänyt, julkaissut kokoelma-albumeja ja livealbumeja sekä kirjoittanut lastenkirjoja.[3]

Joel nimettiin Rock and Roll Hall of Fameen vuonna 1999.[1]

Joel oli naimisissa Elizabeth Weberin kanssa vuosina 1973–1982. Vuonna 1985 Joel meni naimisiin malli Christie Brinkleyn kanssa. He erosivat vuonna 1993. Joelin kolmas vaimo oli Katie Lee, jonka kanssa hän oli naimisissa vuosina 2004-2010.[3] Nykyinen vaimo on Alexis Roderick, jonka kanssa hän avioitui vuonna 2015. [4]

• Billy Joelin virallinen kotisivu
• Billy Joel Internet Movie Databasessa. (englanniksi)