Billy (koirarotu)

Billy on melko kookas, voimakas, kestävä ja kevytliikkeinen. Sen pää on keskipitkä, melko kapea ja kuiva, otsa hieman kaareva. Otsapenger ja niskakyhmy näkyvät selvästi. Korvat ovat keskikokoiset, riippuvat ja ranskalaisen rodun korviksi melko ylös kiinnittyneet. Rintakehä on erittäin syvä, mutta ei kovin leveä. Selkä leveä ja vahva, hieman kaareutunut. Häntä on pitkä ja voimakas. Liikkeiden tulisi olla sellaiset, joissa laukka sujuu helposti. Karvapeite on lyhyt ja sileä. Väriltään se on joko puhtaanvalkoinen, "maitokahvin valkoinen" (café au lait) tai valkoinen oranssinvärisin/ sitruunankeltaisin laikuin. Urosten sallittu säkäkorkeus on 60–70 cm ja narttujen 58–62 cm.[2] Sukupuolten välistä eroa määrittämättä paino vaihtelee 24–32 kilogramman välillä.

Billy on äärimmäisen nopea, älykäs ja rohkea. Se tarvitsee runsaasti liikuntaa ja kuten suurin osa kookkaista ajokoirista, sitä voi riistavietin takia juoksuttaa irti vain aidatulla alueella. Se ei sovi kerrostaloon eikä voimakkaan muihin koiriin kohdistuvan dominanssinsa takia tule välttämättä toimeen muiden saman sukupuolen edustajien kanssa. Sopiviin harrastuksiin lukeutuu mm. tottelevaisuuskoulutus.

Billy on kotoisin Länsi-Ranskasta Poitou-Charentesin hallintoalueelta, jossa se 1800-luvun lopulla jalostettiin. Se on saanut nimensä Poitoussa sijainneesta Château de Billy -linnasta, jossa asui rodun ensimmäinen kasvattaja Monsieur Gaston Hublot du Rivault. Vuonna 1877 hän muodosti linnassaan ajueen kolmesta nykyisin sukupuuttoon kuolleesta ranskalaisesta rodusta: ensisijaisesti montemboeufista ja céris'stä (joista jälkimmäinen puolestaan polveutui valkoisesta ajokoirasta ja sveitsinajokoirasta), sekä vähemmässä määrin laryestä. Nykyinen billy polveutuu kaikista näistä kolmesta rodusta, ja valikoimalla suunnitelmallisesti jalostukseen erityisesti vaaleita yksilöitä, vuoteen 1914 mennessä Hublot du Rivault oli saanut rotutyypin vakiinnutettua.[3] Ensimmäinen rotumääritelmä kirjoitettiin kuitenkin jo vuonna 1886.

Vuonna 1927 Hublot du Rivault oli jo liian vanha jatkaakseen jalostustyötä, joten hänen koiransa sijoitettiin eri puolille Ranskaa. Toisen maailmansodan myötä suurin osa niistä katosi ja rotu oli vähällä kuolla sukupuuttoon. Anthony, Hublot du Rivaultin poika, aloitti kuitenkin rodun elvyttämisen risteyttämällä kaksi löytämäänsä jäljellä ollutta alkuperäistä billyä poitevinin, porcelainen ja harrierin kanssa. 1970-lukuun mennessä hän onnistui jälleen vakiinnuttamaan rodun.[3]

Rotu kuuluu ns. chien d'ordre tai grande vénerie -ryhmään eli koiriin, jotka ajavat itseään suurempaa riistaa: metsäkaurista ja villisikaa.[3] Rotua käytettiin alun perin riistan jäljittämiseen, mikä on kotimaassa Ranskassa yhä sen pääasiallinen tehtävä. Se metsästää tavallisesti laumassa.

• Cunliffe, J. (2001). The Encyclopedia of Dog Breeds. Parragon. ISBN 0-7525-6561-3.