Big Game (kirja)

Kirjan idea syntyi Cannesissa elokuvajuhlilla sen jälkeen, kun Big Game -elokuvan tuotantoyhtiö oli tiedottanut Samuel L. Jacksonin kiinnittämisestä pääosaan. Tausta-ajatuksena Kinnusella oli ollut jo aiemmin kirjoittaa kirja siitä miten ja miksi Suomessa tehdään elokuvaa. Helanderin elokuva toi siihen havainnollisen lisän. Tekijöiden kanssa hän pääsi yhteisymmärrykseen siitä, ettei kirjasta tulisi tavanomaista making of -markkinointivälinettä, vaan hän säilyttäisi journalistisen riippumattomuutensa.[1]

Hannu Björkbacka pohti arvostelussaan Keskipohjanmaassa, että kirja saattaa olla joidenkin makuun ”liian 80-lukulaisen amerikkalaisviihteen lumoissa”, mutta huomautti kuitenkin, että intomielisyys on nykyisin terveemmällä pohjalla kuin 1980-luvulla.[2] Samaan asiaan kiinnitti huomota myös Antti Selkokari Aamulehdessä, kun hän huomautti, että Kinnusta kiinnostaa erityisesti suomalaisten genreohjaajien tulo kansainvälisiksi nimiksi eikä tämä lähde pohtimaan taide-elokuvantekijöiden läpilyöntiä.[3] Björkbacka totesi kuitenkin tästä Kinnusen ensimmäisestä kirjasta, että ”siinä näkyy sama huolellinen taustoitus kuin hänen muissakin jutuissaan”.[2]

Tatu Junni kirjoitti Dome.fi-sivustolla kiittävästi, ettei kyse ole fanikirjasta, vaan kirja kuvaa Helanderin elokuvan ohella laajasti alan yleisiä käytänteitä ja lainalaisuuksia. Kirjassa Kinnunen rohkenee kertoa myös Helanderin virheistä ja kyseenalaistaa tämän ratkaisuja.[4]

Kouvolan Sanomissa Tuukka Hämäläinen piti Kinnusen tekstiä ”äärimmäisen hallittuna” ja kiitti sitä, että kaikki tekninen sanasto on selitetty auki. Toistostakaan ei ole haittaa, kun kirjaa ei välttämättä lueta suoraviivaisesti alusta loppuun. Hän suosittelee kirjaa muillekin kuin Helanderin faneille: niille, jotka ovat kiinnostuneet elokuvatuotannosta, suomalaisen elokuvan viime aikojen historiasta ja elokuvien maailmasta yleensäkin. Hämäläinen kuitenkin kritisoi paikoittaista tarpeetonta hehkutusta.[5]

Suomen Kuvalehden sivulla Matti Rämö totesi, että Kinnunen taustoittaa vetävästi, ja huomautti myös, että Kinnunen nostaa esiin usein vähälle huomiolle jäävän tuottajan Petri Jokirannan, jolla on ollut suuri merkitys ohjaajan menestyksessä. Kirja säilöö myös pätkän suomalaista elokuvahistoriaa.[6]

Keskisuomalaisen arviossa Marko Ahonen kiinnitti huomiota siihen, että kirjan nimestä huolimatta kyseessä ei ole kirja Big Game -elokuvan tekemisestä, vaan se on ensisijaisesti Helanderin tarina.[7] Samaa korosti Helsingin Sanomiin kirjan arvioinut kuvatoimittaja Jutta Sarhimaa. Hän myös huomautti, että naiset jäävät kirjassa kutakuinkin vaille huomiota vaikka Pirjo Honkasalo on maailmalla tunnetuimpia suomalaisohjaajia.[8]