Białystokin ja Minskin taistelu

Białystokin ja Minskin taistelu
	Osa toisen maailmansodan itärintamaa
	Saksalaisten eteneminen itärintamalla 22. kesäkuuta - 1. syyskuuta 1941 välisenä aikana.
Päivämäärä:	22. kesäkuuta – 3. heinäkuuta 1941
Paikka:	Itäinen Puolan alue, Valko-Venäjän alue, Neuvostoliitto
Lopputulos:	Saksan voitto
Osapuolet
Saksa	Neuvostoliitto
Komentajat
Fedor von Bock	Dmitri Pavlov
Vahvuudet
750 000 sotilasta	675 000 sotilasta
Tappiot
276 lentokonetta, maavoimien tappiot ei tiedossa	417 790 kaatunutta tai vangittua; 4 800 panssarivaunua; 9 427 tykkiä; 1 670 lentokonetta

Białystokin ja Minskin taistelu oli toisen maailmansodan itärintamalla Saksan ja Neuvostoliiton joukkojen välinen taistelu kesäkuussa 1941 operaatio Barbarossan alussa. Taistelu alkoi 22. kesäkuuta 1941 keskustan armeijaryhmän aloitettua etenemisen Neuvostoliittoon Puolan ja Valko-Venäjän kautta ja se päättyi 1. heinäkuuta Saksan joukkojen vallattua Białystokin ja Minskin kaupungit. Saksalaiset piirittivät taistelun aikana Neuvostoliiton 10. armeijan Białystokin lähistölle ja 3. ja 13. armeijan Navahrudakin kaupungin lähistölle sekä osan 4. armeijasta. Taistelussa kaatui yli 400 000 neuvostosotilasta. Taistelu oli Saksan ensimmäinen suurvoitto itärintamalla.

Raunioita Minskissä heinäkuussa 1941.

Vangeiksi otettuja neuvostosotilaita marssitetaan vankeuteen Minskissä heinäkuussa 1941.

Taustaa

Marsalkka Fedor von Bockin johtaman Saksan keskustan armeijaryhmän tehtävänä oli hyökätä Puolasta Białystok–Minsk–Smolensk-akselilla kohti Moskovaa. Armeijaryhmään kuuluivat 4. ja 9. armeija sekä 2. ja 3. panssariryhmä. Yhteensä käytössä oli 33 jalkaväkidivisioonaa, yhdeksän panssaridivisioonaa, kuusi motorisoitua divisioonaa ja ratsuväkidivisioona. Armeijaryhmän tukena oli 2. ilma-armeija.

Armeijaryhmää vastassa oli puna-armeijan kenraali Dmitri Pavlovin komentama lännen rintama, johon kuuluivat rajalle sijoitetut 3., 4. ja 10. armeijat. Alueella oli lisäksi Stavkan reservinä 13. armeija, johon kuului lähinnä esikuntaosia ilman elimellisiä joukkoja. Yhteensä puna-armeijan joukkoja oli 25 kivääri- ja ratsuväkidivisioonaa, 13. panssaridivisioonaa ja seitsemän motorisoitua divisioonaa.

Seuraukset

Puna-armeijan kahteen suureen mottiin jääneet joukot jatkoivat taistelua, jolloin saksalaiset kärsivät merkittäviä tappioita. Useat puna-armeijan sotilaat pakenivat moteista harvan saartorenkaan läpi. Lopulta 290 000 puna-armeijan sotilasta joutui sotavankeuteen ja 1 500 tykkiä sekä 2 500 panssarivaunua tuhoutui. Lähes 250 000 puna-armeijan sotilasta kykeni palaamaan omille linjoille.

Aiheesta muualla

Glantz, David: The Initial Period of War on the Eastern Front 22 June - August 1941. Portland: Frank Cass, 2001. ISBN 0-7146-4298-3. (englanniksi)

This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.