Bhutanin talous

Suurin osa maan väestöstä toimii maatalousalalla, ja se muodostaa myös merkittävän osan maan bruttokansantuotteesta. Bhutan on perinteisesti ollut omavarainen elintarviketuotannossa. Suuri osa maatalousalalla toimivista elää omavaraistaloudessa. Maatalouden kehittäminen on ollut hankalaa, sillä viljelys- ja laidunmaista ja ammattitaitoisesta työvoimasta on puutetta. Maan vuoristoisesta pinta-alasta vain noin 15 prosenttia kasvaa peltokasveja ja alle 6 prosenttia on pysyvästi viljelty. Useimmat maan maatiloista ovat pieniä ja viljelykset on pengerretty kukkuloiden rinteille. Maassa viljeltäviä kasveja ovat maissi, peruna, riisi, sitrushedelmät, omenat ja erilaiset mausteet, kuten muskottipähkinä ja kardemumma. Tärkeimmät tuotantoeläimet ovat nauta, sika ja hevonen.[9][10][11]

Bhutanin metsät ovat maassa merkittävä luonnonvara. Noin kaksi kolmasosaa maasta on metsien peitossa. Maan sijainnista Himalajan itäosassa ja subtrooppisesta ilmastosta tasangoilla ja kukkuloilla johtuu, että maassa sataa enemmän kuin maan läntisissä naapurimaissa, ja se hyödyttää metsien kasvua. Metsien puulajeja ovat lehtipuut ja ikivihreät puulajit, kuten trooppiset lehtipuut, tammi ja männyt.[11][10]

Maan pienen väestön ja kehitysylijäämän ansiosta metsät ovat säilyneet. Maaston muotojen vuoksi helposti saatavilla olevat metsäalueet ovat ylihakattuja, kun taas syrjäiset metsät ovat säilyneet luonnontilaisina. Metsävarojen organisoitu hyödyntäminen aloitettiin 1950-luvulla. Metsätalouden kasvua on säädellään lainsäädännöllä, jolla pyritään säilyttämään laaja metsäpeite. Muun muassa yksityinen puunkorjuu on kielletty.[11][10]

Tärkeimmät puutuotteet ovat paperimassa, vaneri, viilupuu, lastulevy ja polttopuut, jotka muodostavat 80 prosenttia metsätaloustuotteista, loput menevät rakennusteollisuuden raaka-aineiksi.[11]

Maan teollisuus on vähäistä, ja teollisuussektorilta saa elantonsa työvoimasta 20 prosenttia. Kasvu on kuitenkin ollut merkittävää, sillä teollistuminen maassa alkoi 1970-luvulla. 1980-luvun lopussa vain yksi prosentti työvoimasta toimi teollisuudessa.[12][10] Merkittävimmät teollisuustuotteet ovat sementti, kemikaalit, puutuotteet ja jalostetut elintarvikkeet. Näiden alojen kasvu johtuu suurelta osalta maan vesivoimaprojektin tuottamasta energiasta. Lähes kaikki maan tuotantolaitokset sijaitsevat etelässä lähellä Intian rajaa. Phuntsholingin kaupungin lähistöllä on lähes puolet maan teollisesta tuotannosta.[10]

Ennen kuin vesivoima ja muut nykyaikaiset energialähteet olivat käytettävissä, puu oli lähes yksinomainen energianlähde, jota käytettiin lämmitykseen, ruoanlaittoon ja valaistukseen. Sähkön tarjonta sekä polttopuun keruun sääntelyn parantaminen ja voimakkaammat metsitystoimet näkyivät 1980-luvulla keskeisinä tekijöinä metsien suojelussa. Koska kohtuuhintaista sähköä ei ollut saatavilla koko maassa, hallitus perusti polttopuuistutuksia lähelle kyliä päivittäisten tarpeiden tyydyttämiseksi ja metsien suojelun edistämiseksi.[13]

Bhutanissa on 2000-luvulla käynnistetty useita vesivoimaprojekteja, ja nykyisin maan vuotuinen sähköntuotanto on paljon suurempi kuin sen omat tarpeet. Lähes 75 prosenttia maan tuottamasta sähköstä viedään Intiaan. Tämä tarjoaa halpaa energiaa Intialle ja huomattavia tuloja Bhutanille. Kuitenkin Bhutan kärsii talvikuukausina sähkövajauksesta, sillä maan jokien virtaukset pienenevät tänä aikana. Lokakuun ja maaliskuun välisenä aikana Bhutanin on tuotava sähköä Intiasta.[14]

Bhutanin vuoristoisessa maastossa tieverkoston ja muun infrastruktuuriin rakentaminen on kallista ja vaikeaa.[1] Maan ainoa kansainvälinen lentokenttä on Paron lentokenttä Parossa. Maan kansallinen lentoyhtiö on Druk Air, joka liikennöi Etelä- ja Kaakkois-Aasiaan.[15][16]