Bettino Ricasoli

Bettino Ricasoli (9. maaliskuuta 1809 Firenze – 23. lokakuuta 1880 Chianti)[1] oli italialainen paroni ja poliitikko, joka toimi Italian pääministerinä vuosina 1861–1862 ja 1866–1867.

Bettino Ricasoli
Italian pääministeri
20. kesäkuuta 1866 – 10. huhtikuuta 1867
Edeltäjä Alfonso Ferrero La Marmora
Seuraaja Urbano Rattazzi
Italian pääministeri
12. kesäkuuta 1861 – 3. maaliskuuta 1862
Edeltäjä Camillo Cavour
Seuraaja Urbano Rattazzi
Henkilötiedot
Syntynyt9. maaliskuuta 1809
Firenze
Kuollut23. lokakuuta 1880 (71 vuotta)
Chianti
Tiedot
Puolue oikeisto
Nimikirjoitus
Nimikirjoitus

Elämäkerta

Nuorempana Ricasoli omistautui lähinnä maan- ja viininviljelylle. Hän julkaisi vuonna 1847 sanomalehteä La Patria, jossa hän puolusti Italian yhdistymistä ja perustuslaillista monarkiaa. Hänestä tuli kotikaupungissaan gonfalonieeri, mutta italialaisten hävittyä vuosien 1848–1849 ensimmäisen vapaussodan hän vetäytyi vuosikymmeneksi takaisin tilanomistajan tehtäviin. Elokuussa 1859 Camillo Cavouria tukenut Ricasoli kutsuttiin Toscanan diktaattoriksi. Kun Toscana maaliskuussa 1860 liittyi Sardinian kuningaskuntaan, hänestä tuli alueen kuvernööri. Hän toimi tässä tehtävässä kunnes hänet 12. kesäkuuta 1861 kutsuttiin yhdistyneen Italian pääministeriksi äkisti kuolleen Cavourin tilalle. Hän jatkoi edeltäjänsä politiikkaa, mutta erosi maaliskuussa 1862 Giuseppe Garibaldin aiheutettua hänelle hankaluuksia pyrkimyksillään vallata Rooma. Ricasoli palasi pääministeriksi 20. kesäkuuta 1866 keskellä Preussin–Itävallan sotaa, jossa Italia oli Preussin liittolainen. Tälläkin kertaa hän kompastui Rooman ja Kirkkovaltion kysymykseen, ja erosi parlamentin hajottamisen jälkeen 4. huhtikuuta 1867. Hän vetäytyi sen jälkeen politiikasta.[1]

Lähteet
  1. Nordisk familjebok (1916), s. 163–164 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 25.3.2014.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.