Bertel Mårtenson

Mårtenson kirjoitti ylioppilaaksi Porvoon ruotsalaisesta lyseosta vuonna 1911 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla vuosina 1911–1915 ja suoritti diplomi-insinööritutkinnon Pariisin lentoinsinööriakatemiassa vuonna 1920.[1][2]

Opiskeltuaan Helsingin yliopistossa neljä vuotta Mårtenson liittyi vapaaehtoisten joukkoon, joiden päämääränä oli Saksassa sotilaskoulutusta antava Pfadfinder-kurssi, joka järjestettiin Pohjois-Saksassa sijaitsevalla Lockstedter Lagerin harjoitusalueella. Leirille hän ilmoittautui 5. heinäkuuta 1915. Hänet sijoitettiin joukon 1. komppaniaan, josta hänet siirrettiin myöhemmin muodostettuun Jääkäripataljoona 27:ään ja sen 1. komppaniaan. Hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon 11. kesäkuuta 1916, josta hän siirtyi Saksan ilmavoimiin 1. elokuuta 1916 saamaan lentäjäkoulutusta. Saksan ilmavoimia hän palveli Holtenaun, Wiekin ja Libaun lentoasemilla. Saksan ilmavoimissa hän suoritti tähystäjätutkinnon 15. huhtikuuta 1917 ja ohjaajatutkinnon 10. helmikuuta 1918. Ensimmäisessä maailmansodassa hän osallistui 10 tunnin ajan taistelulentoihin Itämeren yllä tiedustelulentäjänä.[1][2]

Katso myös: Suomen sisällissota

Suomen armeijan palvelukseen Mårtenson astui 11. helmikuuta 1918 yliluutnantiksi ylennettynä ja toimi sisällissodan aikana Antrean lentoasemalla ja suoritti tiedustelulentoja Viipuriin ja Karjalankannakselle.[1][2]

Mårtenson palveli sodan jälkeen Helsingin lentoaseman päällikkönä marraskuuhun 1918, jolloin hänet määrättiin ilmavoimien esikunnan teknillisen osaston päälliköksi ja joulukuussa esikuntapäälliköksi. Esikuntapäällikön tehtävistä hänet siirrettiin 1. tammikuuta 1924 kokonaan pois ilmavoimista ja hänet sijoitettiin Rautatiepataljoonaan 1. komppanian päälliköksi ja tammikuusta 1924 alkaen insinööriupseeriksi. Tämä siirron takana olivat erimielisyydet Ilmavoimien komentajan kanssa. Siirto tehtiin vaikka Ilmavoimien koko henkilökunnasta Mårtensonilla oli tuohon aikaan laajin sotilaskoulutus.[4]

Myöhemmin hänet siirrettiin 7. toukokuuta 1924 alkaen esikuntatehtäviin, sijoitettiin Yleisesikuntaan ja nimitettiin Suomen ilmailuasiamieheksi Pariisiin, sekä 23. huhtikuuta 1926 alkaen myös Roomaan. Hänet siirrettiin 26. elokuuta 1926 Ilmavoimiin, mutta hän palasi Suomeen vasta 14. lokakuuta 1926, jonka jälkeen anoi ja sai virkavapaata tehtävistään. Mårtenson erosi armeijan palveluksesta 21. tammikuuta 1927 ja siirtyi Ford Motor Company of Finland Oy:n myyntipäälliköksi Helsinkiin. Vuonna 1933 hän siirtyi liikemieheksi Pariisiin ja Lontooseen.[1][2]

Mårtenson omisti kaksi kolmasosaa vuonna 1928 perustetun Suomen Turkiseläin - Finlands Pälsdjur-yhtiön osakkeista eversti Erik Jernströmin omistaessa kolmasosan. Yhtiö harjoitti hopeakettujen maahantuontia ja niiden turkisten kauppaa. Yhtiöllä oli myös oma turkistarha Kytäjällä. Yhtiön toiminta päättyi konkurssiin lokakuussa 1932 ja tämän jälkeen Mårtenson muutti ulkomaille liikemieheksi.[5]

Mårtensonin Pariisissa asuneella vaimolla Kirsti Mårtensonilla oli 1930-luvun alussa suhde Ranskassa asuneen turkkilaissyntyisen maanviljelysinsinööri, prinssi Ben Ayat Salihin kanssa. Kun prinssin isä ei hyväksynyt heidän suhdettaan he päättivät tehdä kaksoisitsemurhan eräässä Monte Carlon hotellissa 28. maaliskuuta 1932. Kirsti Mårtenson kuoli heti ja prinssi Ben Ayat Salih vietiin sairaalaan kriittisessä tilassa.[3][6]

Mårtenson esitti Ylimääräisten harjoitusten aikaan, että hänet määrättäisiin erityistehtäviin ja hänet otettiinkin Helsingin sotilaspiirin käyttöön. Sotien aikana hän kuitenkin toimi yksityisenä liikemiehenä Saksassa, Sveitsissä, miehitetyssä Ranskassa ja Britanniassa, joka oli vihollismaa. Saksalaiset kiinnittivät lukuisten ulkomaanmatkojen vuoksi huomiota Mårtensoniin, ja lopulta epäilivät häntä Neuvostoliiton kuriiriksi. Mårtenson pidätettiin lokakuussa 1943 Baselin vastaisella raja-asemalla hänen ollessaan kuljettamassa Suomen lähetystön kuriiripostia Ranskaan. Hänen kohtalostaan ei ole varmaa tietoa, mutta todennäköisesti hän kuoli Ravensbrückin keskitysleirillä Mecklenburgissa. Mårtenson oli vuoden 1944 alussa Compiégnen keskitysleirillä Ranskassa josta hänet siirrettiin keväällä 1944 Buchenwaldin keskitysleirille Saksaan. Saksan ulkoministeriö ilmoitti Suomeen että Mårtensonia syytettiin vakoilusta ja hänen sanottiin olleen yhteydessä englantilaisiin ja amerikkalaisiin agentteihin käydessään Portugalissa vuonna 1942. [1][7]

Viimeinen varma tieto Mårtensonista oli hänen Buchenwaldista 12. heinäkuuta 1944 Pariisissa asuneelle serkulleen lähettämä postikortti. Mårtensonin asema vaikeutui lisää kun Suomi katkaisi suhteensa Saksaan syyskuussa 1944. Ravensbrückin keskitysleirillä olleen italialaisen lääkärin kertomuksen mukaan Weimarin seudulla tapahtui huhtikuussa 1945 suuria vankien rautatiekuljetuksia. Mårtenson oli ollut rautatievaunussa sullottuna viidenkymmenen muun vangin kanssa useita vuorokausia kestäneen kuljetuksen ajan ilman ruokaa ja juotavaa. Kun vaunun ovi avattiin Ravensbrückissä vaunussa olleista vangeista oli hengissä enää 3 tai 4, heidän joukossaan Mårtenson. Hänet vietiin paikalliseen amerikkalaisten joukkojen sairaalaan, jossa hän kuoli. [7]

Mårtenson otti osaa Suomen virallisena edustajana Kööpenhaminassa joulukuussa vuonna 1918 ja Oslossa kesäkuussa vuonna 1919 sekä Tukholmassa marraskuussa vuonna 1919 pidettyihin Pohjoismaisiin ilmailukonferensseihin. Hän osallistui myös Göteborgissa elokuussa vuonna 1923 ja Pariisissa kesäkuussa vuonna 1924 pidettyihin kansainvälisiin ilmailuyhdistysten konferensseihin sekä Lyonissa syyskuussa vuonna 1925 ja Brysselissä vuonna 1925 pidettyihin kansainvälisiin ilmailukonferensseihin sekä Genevessä touko-syyskuussa vuonna 1926 pidettyyn aseistariisuntakonferenssiin. Hän toimi Suomen ilmailuklubin sihteerinä vuosina 1919–1924 ja varapuheenjohtajana vuonna 1931.[1][2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 8. joulukuuta 1915 Gruppenführer 1. maaliskuuta 1916 Yliluutnantti (Kapteeni) 11. Helmikuuta 1918 Majuri 16. toukokuuta 1920 Everstiluutnantti 21. tammikuuta 1927		Vapaudenristi 4.lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali Jääkärimerkki Suomen lentomerkki Saksan lentomerkki Ranskan lentomerkki

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• Olavi Salla, Pro Gradu, Meidänkin oli ehdottoman välttämätöntä sijoittaa lentoase oikeudenmukaiselle paikalleen: Sotilaiden ja valtiohallinnon toiminta Suomen ilmavoimien kehittämisessä 1920- ja 1930-luvuilla. Jyväskylän Yliopisto 2005.