Bertel Hintze
Bertel Olof Hintze (14. toukokuuta 1901 Helsinki – 3. heinäkuuta 1969 Helsinki) oli suomalainen taidehistorioitsija, joka toimi Helsingin Taidehallin intendenttinä vuosina 1928–1968.[1]
Bertel Hintze vuonna 1942.
Hintze väitteli vuonna 1926 Helsingin yliopistossa filosofian tohtoriksi tutkielmalla, joka käsitteli R. W. Ekmania. Hänelle myönnettiin professorin arvonimi 1965. Hintze tutki varsinkin 1800-luvun suomalaista maalaustaidetta.[2] Hän oli myös yksi Nykytaide ry:n perustajista vuonna 1939, ja hän toimi yhdistyksen ensimmäisenä puheenjohtajana vuoteen 1954 saakka.
Julkaisuja
- Robert Wilhelm Ekman, 1926
- Modern konst 1–2, 1928, 1930
- Albert Edelfelt 1–3, 1942–1944, suom. 1953.
Lähteet
- Kruskopf, Erik: ”Hintze, Bertel (1901–1969)”, Suomen kansallisbiografia, osa 3, s. 832–834. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2004. ISBN 951-746-444-4. / Teoksen verkkoversio (viitattu 19.1.2017).
- Facta 2001, osa 6, p. 73. WSOY 1981.
Kirjallisuutta
- Kruskopf, Erik & Paloposki Hanna-Leena (toim.): Taiteen maailmanmies: Bertel Hintze 1901–1969. Helsinki: Valtion taidemuseo, 1998. ISBN 951-583-041-9.
- (sv) Erik Kruskopf, En konstens världsman : Bertel Hintze 1901-1969 / Erik Kruskopf., Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland, Helsinki, (ISSN 0039-6842 ja 2490-1547)
Aiheesta muualla
- Hintze, Bertel hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)
- Bertel Hintze : Vanhan taiteen maailma uudelleen päivänvaloon. Piirteitä venäläisestä ikonimaalauksesta, Helsingin Sanomat Viikkoliite, 16.04.1933, nro 16, s. 3, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.