Bert Kaempfert

Berthold Kämpfert syntyi Hampurissa vuonna 1923. Hän sai ensimmäisen pianonsa kuusivuotiaana jouduttuaan auto-onnettomuuteen ja saatuaan vahingonkorvauksista rahat instrumentin ostoon. Pianon lisäksi hän opetteli soittamaan klarinettia, saksofonia ja muita soittimia. Hän opiskeli Hampurin konservatoriossa.[1]

Kaempfert soitti Saksan laivaston yhtyeessä, mutta joutui sodan aikana vangituksi.[1] Hän kokosi tanskalaisella vankileirillä sotavangeista koostuvan yhtyeen[2] ja jatkoi vapautumisensa jälkeen soittamista yhdysvaltalaisten sotilastukikohdissa.[1] Tuohon aikaan hän tutustui läheisesti yhdysvaltalaiseen swing-musiikkiin.[2] Myöhemmin hän palasi Hampuriin esiintymään British Forces Broadcasting Servicelle. Hän käytti tuohon aikaan salanimeä Mark Bones.[1] 1940-luvun lopulla hän tapasi hampurilaisen muusikon ja lauluntekijän Herbert Rehbeinin, josta tuli hänen pitkäaikainen musiikillinen yhteistyökumppaninsa.[2]

1950-luvun loppupuoliskolla levy-yhtiö Polydor Records palkkasi Kämpfertin sovittajaksi, tuottajaksi ja musiikilliseksi ohjaajaksi. Kaempfertin oma orkesteri levytti useita menestyskappaleita, mukaan lukien ”Catalania”, ”Las Vegas”, ”Explorer” ja ”Ducky”, minkä lisäksi hän hankki levy-yhtiön leipiin muun muassa jugoslavialaisen Ivo Robićin ja itävaltalaisen Freddy Quinnin. Vuonna 1959 yhdysvaltalainen musiikkituottaja Milt Gabler sovitti Kaempfertin aiemmin levyttämän instrumentaalin ”Wonderland by Night” Yhdysvaltojen markkinoita varten; julkaistu single nousi Yhdysvaltojen listan kärkeen ja nosti orkesterinjohtajan kansainväliseen suosioon.[1]

1960-luvun alussa Kaempfert teki Hampurissa sopimuksen aloittelevan liverpoolilaisen The Beatles -yhtyeen kanssa etsiessään taustayhtyettä Tony Sheridanille. Hän äänitytti yhtyeellä muun muassa kitaristi John Lennonin laulaman kappaleen ”Ain’t She Sweet” sekä instrumentaalin ”Cry for a Shadow”. Sheridanin nimissä julkaistu nauhoitus ”My Bonnie” osoittautui tärkeäksi askeleeksi yhtyeen myöhempään suursuosioon, kun brittiläinen musiikkimanageri Brian Epstein otti selvää yhtyeestä nauhoituksen kuultuaan. Tapahtumaketju johti lopulta siihen, että George Martin tarjosi yhtyeelle levytyssopimuksen Polydor Recordsilta.[1]

Kaempfertin Wonderland by Night -albumi nousi Yhdysvalloissa listaykköseksi viideksi viikoksi vuonna 1961. Hän joutui jättämään työnsä tuottajana keskittyäkseen musiikin nauhoittamiseen. Vuonna 1965 hän sävelsi musiikkiraidan elokuvaan Salainen tehtävä Lissabonissa (engl. A Man Could Get Killed), jonka kappaleesta ”Strangers in the Night” tuli hitti Frank Sinatran levyttämänä. Vuonna 1968 hän voitti Broadcast Music Incorporated -järjestön palkintotilaisuudessa viisi palkintoa kappaleilla ”Lady”, ”Spanish Eyes”, ”Strangers in the Night”, ”The World We Knew” ja ”Sweet Maria”.[1]

1960-luvun lopulla Kaempfertin suosio kääntyi vähitellen laskuun ja 1970-luvulla hänen musiikkinsa ei enää juuri saanut merkittävää soittoaikaa radiossa. Hänen levyjään myytiin kuitenkin yhä ja hän konsertoi menestyksekkäästi Euroopassa.[1]

Kaempfert kuoli 21. kesäkuuta 1980 kotonaan Mallorcalla äkilliseen sydänkohtaukseen.[1]

• ”Muukalaiset yössä” (”Strangers in the Night”, san. Tuula Valkama)
• ”Näin uudelleen kuljen” (”World We Knew”, san. Jussi Raittinen)
• ”Puinen sydän” (”Wooden Heart”, san. Reino Helismaa)
• ”Silmäsi odottavat minua” (”Spanish Eyes”, san. Tuula Valkama)
• ”Tieni ja elämäni” (”My Way of Life”, san. Sauvo Puhtila)

Lähde: Suomen äänitearkisto ry.[3][4]

Lähde: Allmusic.[5]