Bernhard Freedericksz

Bernhard (Boris) Freedericksz (5. huhtikuuta (J: vanhaa lukua 24. maaliskuuta) 1797 Pietari – 10. kesäkuuta 1874 Pietari) oli venäläinen jalkaväenkenraali, jonka suku merkittiin Suomen aateliin.[1]

Bernhard Boris Andrejevitš Freedericksz (1797-1874) Kuva kirjasta Bobrovsky P. O.: 13. Jerevanin karabinieerirykmentin historia 250 vuoden ajan. Osa 5. Pietari, 1898.

Suku ja perhe

Bernhard Freederickszin vanhemmat olivat kapteeni, prikaatinkenraali Andreas Johann Freedericksz ja vapaaherratar Maria Katarina Möller-Sakomelski, saksalaissyntyisen kenraalin paroni Ivan Ivanovits (alunp. Johann Georg Müller) Möller-Sakomelskin tytär.

Hänen veljiään olivat Alexander Andrejevitš Freedericksz (1778-1849), kenraaliluutnantti ja Peter Andrejevitš Freedericksz (1786-1855) kenraalimajuri, tallimestarien päällikkö, todellinen salaneuvos.

Puoliso vuodesta 1834 oli Emma Matilda Helene von Wulff (1817 Serbigal (Aumaisteri), Liivinmaan kuvernementti, Venäjä - 1852 Pariisi).[2]

Myös heidän poikansa Woldemar Freedericksz oli kenraali.

Ura

Bernhard Freedericksz tuli kollegiregistraattorina Venäjän metsäministeriön palvelukseen vuonna 1812 ja toimi valtiotilusten hallinnossa ja Pietarin metsänhoitopiirissä, kunnes hänet siirrettiin lokakuussa 1813 Grodnon kuvernementtiin Puolaan.

Vänrikiksi ylennettynä hänet komennettiin Kozlovin jalkaväkirykmenttiin, jossa hän osallistui Napoleonin vastaiseen sotaan. Aliluutnantiksi vuonna 1814 ylennettynä hänet siirrettiin Irkutskin jalkaväkirykmenttiin 1816, ylennettiin samana vuonna luutnantiksi ja komennettiin kenraali Lobanov-Rostovskin adjutantiksi.[1]

Alikapteeniksi hänet ylennettiin vuonna 1818, kapteeniksi 1819 ja everstiksi 1821. Freedericksz määrättiin Tiflisin jalkaväkirykmenttiin 1826 ja Jerevanin karabinieerirykmentin komentajaksi seuraavana vuonna. Hän osallistui Venäjän–Persian sotaan 1826–1827 ja Venäjän–Turkin sotaan 1828–1829. Kenraalimajuriksi vuonna 1829 ylennettynä hänet määrättiin seuraavana vuonna 15. jalkaväkidivisioonan 1. prikaatin komentajaksi. Hän osallistui prikaateineen Puolan kapinan kukistamiseen. Freedericksz toimi vielä 1. jalkaväkidivisioonan 2. prikaatin komentajanavuodesta 1833, mutta erosi sotapalveluksesta 1835. Hänet nimitettiin Pietarin sotilaskuvernööriksi vuonna 1846, mutta hän palasi takaisin aktiivipalvelukseen vuonna 1856.

Freedericksz määrättiin palvelukseen uudestaan tultuaan Pietarin löytölastenkodin kunniakuraattoriksi ja hän toimi 1856–1862 naisten oppilaitosten ylikonseljin puheenjohtajana Pietarissa sekä Pietarin sairaanhoitajaoppilaitoksen kuraattorina. Kenraaliluutnantiksi vuonna 1858 ylennettynä Freedericksz nimitettiin 1861 keisarin kanslian 4. osaston johtajan apulaiseksi, korotettiin 1864 keisarin kenraaliadjutantiksi ja ylennettiin 1867 jalkaväenkenraaliksi. Eron tehtävistään ja sotapalveluksesta hän sai toukokuussa 1869.[1]

Freederickszin venäläinen vapaaherrallinen arvo naturalisoitiin Suomen ritarihuoneessa vuonna 1853, jonne hänen sukunsa kirjattiin vapaaherrallisena sukuna numero 36.[1]

Lähteet
  1. Bernhard Freedericksz Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917. Biografiakeskus, Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. (Viitattu 25.1.2020)
  2. Freedericksz, Adolf Andreas Woldemar. Suomalaiset kenraalit ja amiraalit Venäjän sotavoimissa 1809–1917 -verkkojulkaisu. Studia Biographica 7.. 2006. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.