Bernd Meinunger

Meinunger syntyi Thüringenissä, josta tuli toisen maailmansodan jälkeen osa DDR:n vasemmistodiktatuuria. Hän muutti viisivuotiaana äitinsä kanssa vastaperustettuun Saksan liittotasavaltaan, jossa hänen isänsä asui. Meinunger oli nuoruudessaan solistina ja kitaristina useissa kokoonpanoissa, kuten yhtyeessä Red River Boys, jonka kappale "Drunten am Red River" julkaistiin myös äänilevynä. Opinnoissaan hän suuntautui säveltaiteen sijasta taloustieteisiin.[2][3]

Meinungerin ensimmäinen äänilevylle päätynyt sanoitus oli "Chu Chu" vuonna 1966. Kappaleen tuotti Ralph Siegel. 1970-luvulla Meinunger keskittyi tieteelliseen uraansa. Vuonna 1978 julkaistiin "Himbeereis zum Frühstück", joka oli Meinungerin ensimmäinen listamenestys. Sen jälkeen hän työskenteli vapaana taiteilijana. Parivaljakko Siegel ja Meinunger tehtaili 1970-luvun lopulta alkaen menestyssävellyksiä, kuten "Ein bißchen Frieden", "Moskau" ja "Johnny Blue".[2]

Meinunger on työskennellyt menestyksekkäästi myös tuottaja David Brandesin kanssa. Hän tekstitti 1990- ja 2000-luvuilla sävellyksiä muun muassa kokoonpanoille E-Rotic ja Vanilla Ninja.[2]

Meinunger on sanoittanut suuren osan Saksan yleisradioyhtiön NDR:n Eurovisio-laulukilpailun edustussävellyksistä, kuten Nicolen esittämän "Ein bißchen Frieden", joka voitti kilpailun 1982. Luxemburgin edustussävellyksistä "Papa pingouin" (1980) ja "Children, Kinder, enfants" (1985) ovat Meinungerin ja Siegelin yhteistyötä. Sveitsille Meinunger on sanoittanut edustussävellykset "Cool Vibes" (2005) ja "If We All Give a Little" (2006).

Bernd Meinunger on käyttänyt pseudonyymejä John O’Flynn, Jim Leary, O. Pinion ja Gunter Johansen.

Suuri osa Meinungerin sanoituksista liittyy pop- ja schlager-tyylilajeille ominaisesti romanttiseen rakkauteen, kuten "Blondes Wunder" ja "Je t'aime mon amour". Eräät menestyksekkäimmistä kappaleista poikkeavat linjasta, kuten "Johnny Blue", joka kertoo väheksytystä sokeasta pojasta, josta kasvaa menestyvä muusikko. "Ein bißchen Frieden" on "weltschmerzlied", jossa maailmantuskaa poteva tyttö laulaa rauhan puolesta. "Rio Bravo" kertoo traagisesti päättyvän tarinan Meksikon vapaussodasta esittäen Rio Bravon kyynelten virtana. Eräät Meinungerin sanoitukset puolestaan kertovat tunnettujen maantieteellisten paikkojen ainutlaatuisuudesta, kuten "Himalaya" ja "Rom". Rakkaustematiikka ja maantiede yhdistyvät kappaleessa "Allein in Griechenland", jossa laulun kertojaminä ottaa hatkat ja lentää riidan jälkeen Ateenaan.

"Dschinghis Khanin" aiheena on keskiaikainen sotilasjohtaja ja valloittaja Tšingis-kaani, joka sanoituksen mukaan oli ylivoimainen myös naistenmiehenä ja siittäjänä, joka saattaa alkuun seitsemän lasta yhden ainoan yön aikana ("Es hieß, die Frau, die ihn nicht liebte, gab es nicht auf der Welt (ha, hu, ha), er zeugte sieben Kinder in einer Nacht"). Alun perin ranskankielinen, sittemmin myös saksaksi versioitu "Le papa pingouin" puolestaan on tarina pingviinin kaukokaipuusta ja kateudesta, jota pingviini tuntee koska ei kykene lentämään kuten muut linnut ("Il envie l'oiseau qui s'en va là-haut du côté de la lune"). "Loreley" puolestaan ammentaa germaanisesta mytologiasta.