Bernardo O’Higgins

Bernardo O’Higgins (20. elokuuta 1778 Chillán, Chile – 24. lokakuuta 1842 Lima, Peru) oli chileläinen vapaustaistelija ja itsenäisen Chilen ensimmäinen valtionpäämies vuosina 1817–1823.[1]

Gil de Castron maalaama muotokuva Bernardo O'Higginsistä.

Elämäkerta

Bernardo O’Higgins oli Ambrose O’Higginsin (1720–1801) avioton poika. Ambrose O’Higgins oli syntyjään irlantilainen, mutta oli siirtynyt Espanjan kuninkaan palvelukseen, koska uskoltaan katolilaisena hänellä ei ollut brittien hallitsemassa Irlannissa menestymisen mahdollisuuksia. Ambrose O’Higgins menestyikin lopulta loistavasti Espanjan hallitsemassa Etelä-Amerikassa, ja vuonna 1796 hänet nimitettiin Perun varakuninkaaksi (virallinen titteli oli ”Virrey y Capitán General del Reino del Perú y Presidente de la Real Audiencia de Lima”).

Ambrose O’Higginsin poika Bernardo vietti lapsuutensa Chilessä äitinsä Isabel Riquelmen kanssa, joten isä näki poikaansa harvoin. Hän päätti kuitenkin rahoittaa pojalleen hyvän koulutuksen Englannin yliopistoissa. Bernardo O’Higgins sai Englannissa opiskellessaan vapaamielisiä ja vallankumouksellisia ajatuksia. Myöhemmin hän tapasi Espanjassa José de San Martínin ja ystävystyi tämän kanssa.

Palattuaan vuonna 1802 Chileen O’Higgins ryhtyi johtamaan isältään perimiään maatiloja. Kun Chilessä alkoi vuonna 1810 Espanjan siirtomaavallan vastainen liikehdintä, hän otti siihen osaa innokkaasti. Hänet valittiin Chilen kansalliskongressiin, jossa hän vaati Chilelle täyttä itsenäisyyttä. Varakkaana miehenä hän kykeni varustamaan ratsuväkiyksiköitä. Hän myös asettui itse niiden johtoon.

Aseellinen kamppailu Chilen vapauttamiseksi Espanjan ylivallasta alkoi vuonna 1813, ja O’Higgins osoittautui taitavaksi ratsuväen johtajaksi. Alun menestys vaihtui kuitenkin pian tappioon, kun Espanjan kuninkaalle uskolliset joukot saivat täydennysjoukkoja Euroopasta. O’Higgins joutuikin vuonna 1814 pakenemaan Argentiinaan.

Argentiinassa O’Higgins käytti kolme vuotta uuden armeijan rakentamiseen. Lopulta hän lähti yhdessä kenraali José de San Martínin kanssa valloittamaan Chileä. Armeija joutui matkalla ylittämään Andien vuoriston. Tuota riskialtista ylitystä on usein verrattu kuuluisaan Hannibalin Alppien ylitykseen vuonna 218 eaa.

O’Higginsin ja José de San Martínin armeija selvisi Andien ylityksestä taistelukykyisenä ja saavutti helmikuussa 1817 suuren voiton Espanjan kuninkaan joukoista Chacabucon taistelussa. Voiton jälkeen O’Higginsille annettiin ylin valta Chilessä ja hänen johdollaan maa julistautui itsenäiseksi 12. helmikuuta 1818. Pari kuukautta myöhemmin kuninkaan joukot lyötiin Maipún taistelussa, millä Chilen itsenäisyys käytännössä varmistettiin.

O’Higgins yritti valtakaudellaan ajaa läpi erinäisiä vapaamielisiä uudistuksia muun muassa maanomistusoloihin ja uskonnonvapauteen. Tämä johti konfliktiin vaikutusvaltaisten suurmaanomistajien ja katolisen kirkon kanssa. Lopulta O’Higgins syrjäytettiin vallankaappauksessa vuonna 1823 ja hänet lähetettiin maanpakoon Peruun, missä hän vietti loppuelämänsä.

Lähteet
  1. Bernardo O'Higgins Latinamericanstudies.org. Antonio Rafael de la Cova. Viitattu 2.3.2011.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.