Bernard Dadié

Bernard Binlin Dadié (10. tammikuuta 1916 Assinie – 9. maaliskuuta 2019 Abidjan) oli norsunluurannikkolainen kirjailija ja poliitikko.

Dadié kasvoi katolisessa perheessä ja muutti etunimensä kasteen yhteydessä Koffista Bernardiksi. Hän kävi alakoulun Grand-Bassamissa ja yläkoulun Bingervillessä. Dadién kouluaikana kirjoittamaa näytelmää Les villes (1933) pidetään Saharan eteläpuolisen ranskankielisen Afrikan ensimmäisenä teatterikappaleena.[9]

Dadié opiskeli vuodesta 1934 Senegalissa William Pontyn normaalikoulussa ja valmistui hallintovirkailijaksi vuonna 1936. Hän kuului Ranskan Länsi-Afrikan sivistyneistön ensimmäiseen sukupolveen. Opiskeluaikanaan Dadié kirjoitti näytelmän Assémien Déhylé, roi du Sanwi (1936), jota esitettiin Dakarissa ja Pariisissa. Hän työskenteli kouluhallinnon johtajana Ranskan mustan Afrikan instituutissa vuosina 1936–1947.[9]

Dadié ryhtyi 1940-luvulla kirjoittamaan runoja, joita hän julkaisi kokoelmina Afrique debout! (1950), La ronde des jours (1954) ja Hommes de tous les continents (1967). Hän osallistui négritude-liikkeeseen ja oli mukana Alioune Diopin perustamassa Présence Africaine -kulttuurilehdessä. Dadié palasi vuonna 1947 Norsunluurannikolle, jossa hän työskenteli tiedotuslaitoksen palveluksessa. Dadié toimi myös Rassemblement démocratique africain -järjestöön kuuluneen Norsunluurannikon demokraattisen puolueen lehdistösihteerinä ja oli siksi vangittuna helmikuusta 1949 maaliskuuhun 1950. Dadién vankilamuistelmat Carnets de prison julkaistiin vuonna 1981.[9]

Dadié keräsi kansansatuja ja tarinoita ja julkaisi niitä kokoelmina Légendes africaines (1954), Le pagne noir (1955) ja Contes de Koutou-as-Samala (1982). Hän jatkoi myös teatteriharrastustaan ja oli vuonna 1953 mukana perustamassa Norsunluurannikon kulttuuri- ja kansanperinnekeskusta. Vuodesta 1957 lähtien Dadié työskenteli Norsunluurannikon koulu- ja kulttuurihallinnossa ja vuosina 1977–1986 hän toimi maan kulttuuri- ja tiedotusministerinä. Hän julkaisi romaanit Climbié (1956), Les jambes du fils de Dieu (1980) ja Commandant Taureault et ses nègres (1980) sekä kuusi näytelmää. Dadién ulkomaanmatkat tuottivat matkakuvaukset Un nègre à Paris (1959), Patron de New York (1964) ja La ville où nul ne meurt (1968).[9][10]

Dadién teosten teemat liittyvät hänen yhteiskunnalliseen ja poliittiseen ajatteluunsa. Niissä keskeisellä sijalla on kolonialismin kritiikki. Dadié sai Grand prix littéraire d’Afrique noire -kirjallisuuspalkinnon vuonna 1965.[9][10]