Berliner Stadtschloss

Berliner Stadtschloss noin vuonna 1900. Edessä oikealla Kaiser-Wilhelm-Nationaldenkmal-muistomerkki.

Kaupunginlinna oli aluksi Brandenburgin rajakreivien ja vaaliruhtinaiden, sittemmin Preussin kuninkaiden ja Saksan keisareiden asuinpaikka. Hohenzollernin hallitsijasuku asutti sitä lähes 500 vuotta. Linna oli pääosin barokkityylinen, mutta sen itäpäädyssä sijainneet vanhimmat osat olivat renessanssityylisiä ja peräisin 1400-luvulta. Linnan ensimmäisen vaiheen rakennutti Brandenburgin vaaliruhtinas Fredrik II Rautahammas vuosina 1443–1451. Linna sai lopullisen ulkoasunsa ensimmäisen Preussin kuninkaan Fredrik I:n aikana 1700-luvun alussa arkkitehti Andreas Schlüterin suunnitelmien mukaan. Linnasta oli tarkoitus tehdä vieläkin mahtavampi, mutta Fredrik I:n kuoltua 1713 hänen seuraajakseen tullut Fredrik Vilhelm I keskeytti laajennustyöt. Hänen seuraajistaan useimmat eivät itse asiassa asuneet linnassa vaan Berliiniin ja sen ulkopuolelle rakennuttamissaan muissa palatseissa, erityisesti Charlottenburgissa. Viimeinen Saksan keisari Vilhelm II kuitenkin käytti Berliinin kaupunkilinnaa asuinpaikkanaan.[2]

Weimarin tasavallan aikana Saksan valtion hallinnoima säätiö vuokrasi linnasta tiloja erilaisille yhteisöille. Siellä toimivat muun muassa Saksan merkittävin tiedeseura, Kaiser Wilhelm -instituutti, Saksan hallintovirkamiesten liitto, opiskelijoiden asuntola ja ruokala sekä joukko erilaisia museoita. Linnan saleissa järjestettiin näyttelyjä ja konsertteja. Ylimmässä kerroksessa oli myös vuokra-asuntoja. Natsi-Saksan aikana linnaa ei juuri käytetty, paitsi Lustgartenilla pidettyjen joukkotapahtumien taustakulissina.[3]

Linna vaurioitui toisen maailmansodan pommituksissa, mutta se olisi ollut korjattavissa. Linna itse asiassa vaurioitui vähemmän kuin monet muut myöhemmin kunnostetut historialliset rakennukset, ja sen tiloissa järjestettiin 1946–1948 erilaisia näyttelyitä. Sodan jälkeen linna kuitenkin jäi kaupungin itäiselle miehitysvyöhykkeelle ja vuonna 1950 Itä-Saksan virkavalta purki linnan säilyneet osat poliittisista syistä. Hohenzollernien linnan katsottiin edustavan preussilaista militarismia. Lisäksi Neuvostoliiton johto oli esittänyt vaatimuksen, että Itä-Berliinin keskustaan pitäisi saada vuoden 1951 vappuun mennessä suuriin joukkotapahtumiin soveltuva juhla-aukio. Linnan tilalle raivattu Marx-Engels-Platz täytti vaatimukset.[4]

Linnan julkisivusta säilytettiin portaali, jonka parvekkeelta Karl Liebknecht oli vallankumouksen aikana 9. marraskuuta 1918 julistanut Saksan sosialistiseksi tasavallaksi. Portaali liitettiin vuonna 1964 Marx-Engels-Platzin etelälaidalle valmistuneen Itä-Saksan valtioneuvoston talon eli Staatsratsgebäuden julkisivun osaksi. Kaupunkilinnan pitkään tyhjillään ollutta tonttia käytettiin paraateihin ja puistona, kunnes vuonna 1976 paikalle rakennettiin Tasavallan palatsi, joka puolestaan purettiin Saksan jälleenyhdistymisen jälkeen vuosina 2006–2008 – monien mielestä jälleen poliittisista syistä, vaikka virallisena syynä olivat Tasavallan palatsin asbestiongelmat. Paikalla oli välillä vuosina 1993–1994 linnan julkisivua esittänyt luonnollisen kokoinen kulissi sekä 2008–2010 nykytaidetta esitellyt väliaikainen taidehalli.[5]

Saksan liittopäivät päätti jo vuonna 2002, että paikalle rakennetaan kopio linnasta sotaa edeltäneessä asussaan. Humboldt Forum- museokeskuksen käyttöön tarkoitettua kopiota oli tarkoitus ryhtyä rakentamaan vuonna 2010, mutta säästösyistä aloitusta lykättiin vuoteen 2014.[6] Keskus oli määrä avata syyskuussa 2020,[7] mutta koronavirusepidemian vuoksi avajaisia siirrettiin heinäkuuhun 2021.[1]

Uudisrakennuksessa on museotilaa, kirjasto sekä näyttämötila kulttuuritapahtumille. Julkisivuista kolme on kutakuinkin alkuperäisiä vastaavat. Itäinen julkisivu sen sijaan on täysin moderni. Myös 74 metriä korkea kupoli on rakennettu entiselleen. Sisätiloiltaan rakennus on moderni, täysin erilainen kuin alkuperäinen oli. Sisätilojen upeimmat salongit ja sisustukset voitaisiin kuitenkin haluttaessa rekonstruoida entiselleen vuonna 1943 otettujen värivalokuvien avulla.[8]

Linnan uudelleenrakentamisen arvioitiin maksavan noin 550 miljoonaa euroa, josta Berliinin kaupunki lupasi maksaa vain 32 miljoonaa euroa. Loput jäivät Saksan valtion maksettaviksi. Julkisivun rakentamiseen tarvittavat 80 miljoonaa euroa kerättiin yksityisten lahjoitusten avulla. Tavallisia kansalaisia houkuteltiin lahjoittamaan pieniäkin summia yksittäisiin seinäkiviin.[8]

• 
  Ilmakuva linnasta pohjoisen suunnalta nähtynä
• 
  Linnan sisätiloja
• 
  Purkutyöt käynnissä vuonna 1950
• 
  1960-luvulla jälleenrakennettu linnan osa Staatsratsgebäuden julkisivussa

• Hentilä, Marjaliisa & Hentilä, Seppo: Berliiniin: retkiä lähihistoriaan. 2., uudistettu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2011. ISBN 978-952-247-245-8.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Berliner Stadtschloss Wikimedia Commonsissa

• Förderverein Berliner Schloss e.V. (saksaksi)
• Kuvia ja havainnekuvia linnasta (englanniksi) Skycrapercity.com-keskustelupalsta
• Stadtschloss Berlin Initiative (Arkistoitu – Internet Archive) (saksaksi)