Berdi Kerbabaýew

Berdi Kerbabaýew (ven. Берды Мурадович Кербабаев, Berdy Muradovitš Kerbabajev, 15. maaliskuuta 1894 nykyisen Turkmenistanin Ahalin maakunnan Kouki-Zerenin kylä – 1974 Ašgabat) oli turkmenistanilainen neuvostokirjailija.

Berdi Kerbabaýew vuonna 1959.

Berdi Kerbabaýew syntyi talonpoikaisperheeseen. Hän opiskeli madrasassa sekä Leningradin yliopiston orientalistiikan tiedekunnassa vuosina 1927–1928.[1] Hänen ensimmäiset satiiriset runonsa ilmestyivät vuonna 1923.[2] 1920-luvun lopussa ja 1930-luvulla Kerbabaýew kirjoitti runoelmia, kertomuksia ja näytelmiä, joissa hän arvosteli menneisyyden jäänteitä, vaati naisten tasa-arvoa ja agitoi uuden sosialistisen yhteiskunnan puolesta. Vuodesta 1930 lähtien hän kirjoitti ensimmäistä turkmeeninkielistä romaania Aÿgytly ädim (”Ratkaiseva askel”, 1940–1955), joka sai Stalin-palkinnon vuonna 1948. Vuonna 1951 kirjailija sai Stalin-palkinnon kolhoosielämää kuvaavasta pienoisromaanista ”Aisoltan valkoisen kullan maasta” (Aÿsoltan, 1949).[1] Vuonna 1957 ilmestyi öljytyöläisten elämästä kertova romaani Nebitdag ja vuonna 1965 historiallinen romaani, jonka aiheena on turkmenistanilaisen bolševikkipoliitikon Gaÿgysyz Atabaÿn elämä.[2] Kerbabaýew toimi myös venäläisen ja neuvostokirjallisuuden turkmeenintajana.[1]

Vuosina 1942–1950 Kerbabaýew toimi Turkmenistanin kirjailijaliiton hallituksen puheenjohtajana. Vuonna 1948 hänestä tuli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen jäsen. Vuonna 1951 hänet nimitettiin Turkmenistanin tiedeakatemian akateemikoksi.[1] Vuonna 1969 Kerbabaýew sai sosialistisen työn sankarin arvonimen ja vuonna 1970 Turkmenistanin kirjallisuuspalkinnon. Hänet on palkittu myös kolmella Leninin kunniamerkillä.[2]