Bentsidiinitoisiintuminen

Bentsidiinitoisiintuminen on toisiintumisiin kuuluva kemiallinen reaktio. Reaktiossa hydratsobentseeni tai sen johdannainen toisiintuu happamissa olosuhteissa bentsidiinijohdannaisiksi ja muiksi aromaattisiksi diamiineiksi. Reaktion raportoi ensimmäisen kerran saksalainen kemisti August Wilhelm von Hofmann vuonna 1863.[1][2][3][4]

Esimerkki bentsidiinitoisiintumisesta
Bentsidiinitoisiintumisen sivutuotteita

Reagenssit ja mekanismi

Bentsidiinitoisiintuminen tapahtuu useille difenyylihydratsiineille eli hydratsobentseeneille. Reaktio tapahtuu happamissa olosuhteissa ja usein käytettyjä happoja ovat suolahappo ja rikkihappo. Bentsidiinitoisiintumisen reaktiomekanismi on pitkään ollut epäselvä, eikä siitä vieläkään ole täyttä selvyyttä. Hyvin yleisesti hyväksytyn mekanismin mukaan ensimmäisessä vaiheessa happo luovuttaa protonin molemmille hydratsobentseenin typpiatomille muodostaen dikationin. Seuraavassa vaiheessa tälle kationille tapahtuu [5,5]-sigmatrooppinen toisiintuminen, jossa muodostuu bentsidiinijohdannainen. Myös muita mekanismeja on ehdotettu, joissa reaktio tapahtuisi monokationin kautta tai, että reaktiossa muodostuisi välivaiheena radikaaleja.[2][3][4][5][6]

Bentsidiinitoisiintumisessa yleisin muodostuva tuote on p-bentsidiinijohdannainen, mutta myös useita muita yhdisteitä voi muodostua, erityisesti silloin kuin lähtöaineena olevassa hydratsobentseenijohdannaisessa on jo substituentti para-aasemassa. Näistä tyypillisimpiä ovat o-bentsidiinijohdannaiset, difenyliinijohdannaiset ja semidiinijohdannaiset. Osa sivutuotteista muodostuu sigmatrooppisella toisiintumisella osa radikaalimekanismilla.[1][3][4][5][6]

Lähteet
  1. Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. ONR-7. 12th Edition. Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3. (englanniksi)
  2. Hans Schwenecke & Dieter Mayer: Benzidine and Benzidine Derivatives, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 1.8.2017
  3. Michael B. Smith & Jerry March: March's Advanced Organic Chemistry, s. 1363–1365. John Wiley & Sons, 2013. ISBN 9780470462591. (englanniksi)
  4. Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 120. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. (englanniksi)
  5. Thomas Laue & Andreas Plagens: Named Organic Reactions, s. 33–34. John Wiley & Sons, 2005. ISBN 978-0-470-02644-1. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.8.2017). (englanniksi)
  6. Jacques Mortier: Arene Chemistry, s. 496–497. John Wiley & Sons, 2016. ISBN 978-1-118-75201-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.8.2017). (englanniksi)
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.