Benny Bailey

Ernest Harold "Benny" Bailey (13. elokuuta 1925 Cleveland, Ohio – 14. huhtikuuta 2005 Amsterdam, Alankomaat) oli yhdysvaltalainen jazztrumpetisti.[1]

Benny Bailey ja vasemmalla Dexter Gordon

Bailey oppi lapsena ensin soittamaan pianoa ja huilua, mutta siirtyi sitten trumpettiin. Hän opiskeli Clevelandin musiikki-instituutissa ja sai myös opetusta George Russellilta. Uransa alussa Bailey työskenteli Scatman Crothersin kanssa, mutta Chicagossa hän päätti siirtyä työskentelemään Dizzy Gillespien kanssa. Hän osallistui Gillespien yhtyeen kiertueeseen Euroopassa vuonna 1948 ja soitti yhtyeen Salle Pleyelissä (Pariisi) tekemillä levytyksillä. Tämän jälkeen Bailey liittyi Lionel Hamptonin yhtyeeseen, jonka kanssa kiersi viiden vuoden ajan. Ura jatkui muiden muassa Quincy Jonesin ja Ruotsissa Harry Arnoldin kanssa tehdyn yhteistyön merkeissä.[1]

Bailey levytti Yhdysvalloissa omalla nimellään albumin Big Brass (1960[2]), mutta muutti vuonna 1961 Saksaan, jossa esiintyi ja levytti Eric Dolphyn kanssa. Myöhemmällä urallaan hän keskittyi työskentelemään Saksassa, Ruotsissa ja Sveitsissä. Bailey oli Kenny Clarken sekä Francy Bolandin big bandin jäsen ja kiersi Euroopassa oman kvintettinsä kanssa. Hän teki myös tilapäisen paluun Clevelandiin ja työskenteli uransa lopussa Amsterdamissa.[1]