Benno Ohnesorg

Ohnesorg opiskeli berliiniläisessä Freie Universität -yliopistossa saksaa ja romaanisia kieliä. Hän osallistui kuolinpäivänään Berliinissä Iranin šaahin Mohammad Reza Pahlavin valtiovierailua vastustaneeseen mielenosoitukseen.[1]

Ohnesorg oli aukiolla muutamien muiden mielenosoittajien kanssa ja piti kädessään banneria, jossa vaadittiin autonomiaa Teheranin yliopistolle.[1] Mielenosoituksen kuluessa poliisi Karl-Heinz Kurrasin ampuma laukaus tappoi Ohnesorgin.[2]

Surmaa seuranneessa oikeudenkäynnissä toimi asianajajana myöhemmistä RAF-yhteyksistään tunnettu Horst Mahler.^lähde? Surmaluodin ampunut poliisi vapautettiin syytteistä pian tapahtuman jälkeen ja vielä uudestaan vuonna 1970.[1] Kurrasin aiheutti suurta vastarintaa erityisesti opiskelijoiden keskuudessa. Kurras jatkoi uraansa poliisina eläköitymiseensä saakka. Vuonna 2009 kävi ilmi, että Kurras oli vuodesta 1954 toiminut DDR:n turvallisuuspalvelu Stasin vakoojana.[1] Stasin tarkoitus oli lietsoa väkivaltaa Länsi-Saksassa.[3]

Ohnesorgen surma toimi merkittävänä tekijänä vasemmistolaisen opiskelijaliikkeen radikalisoitumisessa, ja Ohnesorg nousi erilaisten radikaalien liikkeiden marttyyrihahmoksi. Hänen arkkuaan oli saattamassa Berliinissä yli 10 000 ihmistä.[1] Liikkeet katsoivat, että surma todistaa valtiojärjestelmän syyllistyvän väkivaltaan kansalaisiaan kohtaan.

Vaikka Ohnesorgista tuli kuolemansa jälkeen opiskelijaliikkeen ikoni, hän oli itse enemmän kiinnostunut kirjallisuudesta kuin politiikasta. Liikkeessä hän ei ollut keskeinen johtohahmo, mutta hän sattui olemaan väärässä paikassa väärään aikaan. Hän oli juuri ennen kuolemaansa mennyt naimisiin raskaana olevan tyttöystävänsä kanssa ja suunnitteli uraa opettajana.[1]