Benito Jacovitti

Benito Jacovitti syntyi 9. maaliskuuta 1923 Termolissa, Molisen seudulla Campobasson maakunnassa, eteleläisessä Italiassa. Hänen äitinsä oli Elvira Talvacchio, jolla oli sukujuuria Albaniassa. Isä Michele Iacovitti (Benito otti taiteilijanimekseen sukunimen J-alkuisena) oli rautatieläinen. Isä työskenteli myös elokuvateatterin koneenkäyttäjänä. Sen ansiosta pikku-Benitolla oli tilaisuus katsella sadoittain elokuvia, joista etenkin lännenelokuvat olivat hänelle mieleisiä.

Benitolla oli kaksi sisarusta, Maria ja Mario. Koska perhe oli melko köyhä, Benito rakenteli sisaruksilleen leikkikaluja: kangasnukkeja, junia, leikkitaloja ja autoja. Kuusivuotiaana hän alkoi piirrellä katukiviin, mitä ihmiset pysähtyivät ihaillen katselemaan. Perhe muutti Macerataan, kun hän oli kahdeksanvuotias. Lopulta hän alkoi käydä ensin taidekoulua ja sitten taidelukiota Firenzessä.

Toisen maailmansodan jälkeen Benito Jacovitti avioitui Floriana (Lilli) Jodicen kanssa. Pariskunta muutti Roomaan vuonna 1946.

Jacovitti kuoli 3. joulukuuta 1997. Pariskunnan tytär, Silvia Jacovitti, on vaalinut isänsä perintöä järjestäen muun muassa Cocco Bill -juhlanäyttelyitä Italiassa.

Piirroksensa Jacovitti signeerasi nimellä Jac. Nimen lisäksi hän käytti piirroksissa puumerkkinään kalanruotoa muistuttavaa piirrosta, josta hän sai lempinimekseen Lisca di Pesce eli Kalanluut. Villin lännen lisäksi Jacovitti rakasti jazzmusiikkia, vaaleaverikköjä ja isoja sikareja.[1]

Jacovitti valmistui 16-vuotiaana Firenzen taidekoulusta. Hänen ensimmäisiä sarjakuviaan alettiin julkaista vuonna 1939 humoristisessa viikkolehti Il Brividossa, samoin Il Travasossa. Samana vuonna alkoi Il Vittorioso -nimisessä lastenlehdessä ilmestyä hänen Pippo-nimisen hahmonsa seikkailuja. Pippon ja hänen kumppaneittensa Pertican ja Pallan (i 3 P eli kolme peetä) seikkailuja julkaistiin Il Vittoriosossa siihen saakka kunnes lehti lakkasi ilmestymästä vuonna 1967. Il Vittoriosossa esiintyi lukuisia muitakin Jacovittin hahmoja, muun muassa Jak Mandolino. Jacovitti piirsi myös mukaelmia saduista, kuten Ali Babasta ja Pinokkiosta. Vuonna 1949 Jacovitti alkoi työskennellä Il Diari Vitt -lehdelle (Vitt on lyhennös Vittoriososta). Lehteä julkaisi A.V.E. ja se oli suunnattu koululaisille.

Vuosina 1957–67 Jacovitti piirsi Il Giorno dei Ragazzi -lehteen, joka oli sanomalehti Il Giornon lastenlehtiliite. Tässä lehdessä 28. maaliskuuta 1957 syntyi Cocco Bill, Jacovittin kuuluisa, hillitön sarjakuva ja villin lännen parodia. Toisen kuuluisan hahmonsa, Zorroa parodioivan Zorry Kidin, Jac loi vuonna 1968 työskennellessään Il Corriere dei Piccoli -lehdessä. Zorry Kid seikkaili myöhemmin myös Il Giornalinossa sekä Il Corriere dei Ragazzissa. Viimeksi mainittuun lehteen Jacovitti aloitti uudelleen Jack Mandolinon piirtämisen vuonna 1973. Il Corriere dei Ragazzi ja Il Corriere dei Piccoli -lehdille Jacovitti työskenteli 1970-luvun alusta vuoteen 1982 asti. Jacovittin töitä julkaistiin lukuisissa muissakin lehdissä.

Jacovitti ei arkaillut tarttua vaikeisiinkaan piirrosaiheisiin. Hän teki esimerkiksi poliittisia pilapiirroksia. Piirrosten anarkismi kuitenkin herätti ärtymystä niin äärioikeistossa kuin äärivasemmistossakin ja piirroksia yritettiin sensuroida. Jacovitti itse kuului niin Kristillisdemokraattiseen puolueeseen kuin sittemmin vasemmistolaiseen Kansandemokraattiseen rintamaan.

Vuonna 1977 Jacovitti julkaisi yhdessä Marcello Marchesin kanssa oman versionsa Kamasutrasta. Tämä johti Jacovittin ja Il Diario Vittin yhteistyön loppumiseen, sillä katolinen lehti ei pitänyt siitä, että taiteilija piirsi eroottisia aiheita. Jacovitti sai asiasta haukut myös vaimoltaan. Jacovitti jatkoi työtään kritiikkiä pelkäämättä ja aloitti yhteistyön Playmen-lehden kanssa. Tuloksena syntyi vuonna 1980 Kamasutra-erikoisnumero.

Benito Jacovitti koetti myös tehdä hahmojaan tunnetuiksi myymällä niitä esimerkiksi erilaisten elintarvikkeiden mainoksiin.

Presidentti Oscar Luigi Scalfaro myönsi vuonna 1994 Italian valtion ritarikunniamerkin Jacovittille.[1]

Jacin tuotanto käsittää yli 60 piirroshahmoa sekä yli 150 kirjaa.[2] Hahmoista Cocco Bill, jacovittiläisen mielikuvituksen mahtava ilmentymä, oli epäilemättä hänen alter egonsa. Jacovittilla oli vielä aikuisiässä tapana leikkiä länkkäriä itsekin![1] Jacovittin ehtymätön ja anarkistinen luovuus täytti hänen sarjakuvansa pienillä yksityiskohdilla ja omituisuuksilla, kuten maassa lojuvilla makkaranpätkillä ja luilla, puhuvilla toukkamaisilla madoilla sekä mahdottomilla juonenkäänteillä.

Suomessa julkaistiin vuosina 1975–1979 kymmenen Cocco Bill -sarjakuvalehteä. Osassa lehdistä oli Cocco Bill -tarinoiden lisäksi vaihtelevan pituisia tarinoita, joissa seikkailevat muut Jacovittin hahmot, kuten Tarallino (myös nimellä Tilulilulei), Zorry Kid, Kanansilmä (italiaksi Occhio di Pollo), (Karolin) Kananjalka (iltaliaksi Gamba di quaglia) sekä Roomeo ja Juulia.

Koska ensimmäiset Cocco Bill -lehdet julkaistiin Suomessa yli 30 vuotta sitten ja melko heikkolaatuiselle paperille painettuina, Jacovittin sarjakuvien löytäminen antikvaarisista kirjakaupoistakin on vaikeaa. Edes Suomen kansallisbibliografiasta eli Fennica-tietokannasta ei löydy tietoja kaikista lehdistä.[3] Seura-lehti julkaisi numeroissa 50/1960–23/1962 pari Jacovittin hahmon seikkailua nimellä Paukku-Pete. Ennen Cocco Billiä Jacovitti piirsi esimerkiksi sarjoja Pete lo sceriffo (1943), Pippo nel Texas (1943) ja Tex Revolver (1955), mutta Paukku-Pete on ensimmäisiä julkaistuja Cocco Billejä.[4] Myös Jacovittin piirroshahmo Pippo (Pippo, Pertica e Palla) on jossakin julkaisussa Suomessa nähty.[5] Mustanaamio-lehdessä on vuosina 2004–2005 julkaistu jotakin Jacovittin tuotantoa.[6]

Vuonna 2011 suomeksi julkaistiin kokoelma Cocco Bill: Osa 1. Kamomillacowboy saapuu kaupunkiin.[7]

• Jacovitti - Sito ufficiale (italiaksi)
• Cocco Bill and other characters bibliography (englanniksi)
• Lambiek comiclopedia / Jacovitti (englanniksi)
• Cocco Bill Site by Raizu^{[vanhentunut linkki]} (englanniksi), (suomeksi)
• Kimmo Lakoman sarjakuvasivut / Cocco Bill