Beninin kuninkaat

Ranskalaisten miehitettyä Dahomeyn kuningaskunnan vuonna 1894, ranskalaisten joukkojen komentaja, kenraali Alfred Dodds pirstoi sen hajalle. Dahomeyn kuningaskunnaksi jäi vain keskusprovinssi, alue pääkaupunki Abomeyn ympärillä. Sen kuninkaaksi nimitettiin prinssi Goutchili, vallasta syrjäytetyn Behanzinin veli.[2]

Kaikki muut jäljelle jääneet provinssit olivat joko suoraan Ranskan hallinnon alaisia, tai niistä tehtiin uusia kuningaskuntia. Nämä järjestelyt osoittautuivat pian huonoiksi ranskalaisille ja he syrjäyttivät vallasta kolme kuningasta vuonna 1900.[2]

1800-1900 lukujen vaihteessa ranskalaiset ja belgialaiset virkailijat poistivat kaikki lailliset verotusoikeudet afrikkalaisilta valtioilta ja ottivat tilalle omat verotusjärjestelmänsä. Useita hallitsijoita syöstiin vallasta tänä aikana ja kaikki jäljelle jääneet asetettiin asemaan, jossa heistä tuli siirtomaavallan toimihenkilöitä pikemminkin kuin hallitsijoita omalla maallaan. Jotta asia tulisi mahdollisimman selväksi, heidän arvonimensä vaihdettiin. Ne jotka tunnettiin aikaisemmin ”kuninkaina”, olivat nyt ”päälliköitä” tai korkeintaan ”ylipäälliköitä”.[3]

Vaikka aikaisemmilta afrikkalaisvaltioilta riistettiin kaikki muodollinen poliittinen valta, ne jatkoivat olemassaoloaan ja kuninkaat ja päälliköt sattoivat toimia valitsijoidensa edustajina, eivätkä vain hallinnon työkaluina.[4]

Dahomeyn kuningaskunnan jäänteissä monarkia jäi jäljelle omituisella tavalla. Kun viimeinen kuningas oli syöstetty vallasta, vanha keskusprovinssi jaettiin useisiin kantoneihin. Kantonien kaikki päälliköt olivat kuninkaallisen suvun jäseniä. Jokainen oli asettanut itsensä virkaan kuninkaallisilla seremonioilla, ja he väittelivät keskenään siitä, kenellä oli laillinen perimisoikeus kruunuun. Laillisen perijän palkinto oli oikeus museoiksi tulleiden vanhojen palatsien valvontaan. Lopulta sovittiin, että yksi henkilö tunnustettiin museon hoitajaksi ja seremoniamestariksi kuninkaallisille esivanhemmille. Tämä mies, Sagbaju, kuoli vuonna 1977, lähes sadan vuoden ikäisenä.[4]

Vaikka virallisesti kuninkaat menettivät perustuslaillisen valtansa yli sata vuotta sitten, he ovat silti yhä tärkeitä johtajia, jotka nauttivat kansan luottamusta ja kunnioitusta.[5] Kuninkaiden vaikutusvalta vaihtelee suuresti. Yksi kuningas voi hallita suuria alueita ja kymmenen palatsin perintöä, toinen voi hallita vain pientä kylää.[5]

Beninin kuninkaat jakautuvat kolmeen luokkaan. Toisen ja kolmannen luokan kuninkaat toimivat ensimmäisen luokan kuninkaiden alaisuudessa. Kuninkaiden neuvostoon kuuluu 54 kuningasta, jotka polveutuvat vanhoista kuningassuvuista. Perustuslaillista asemaa heillä ei Beninin tasavallassa ole, eikä heille osoiteta varoja valtion budjetista. Kuninkaat kuitenkin matkustavat diplomaattipassilla. Beninin presidentti konsultoi kuninkaiden neuvostoa tärkeissä kysymyksissä.[5]

Kuninkaiden hengellinen rooli on tärkeä. He edustavat jatkuvuutta ja pitävät yllä maan rikasta kulttuuriperintöä. Kuninkaat voivat tehdä aloitteen rituaalin järjestämiseen henkien lepyttämiseksi. Rituaaleja järjestetään, jos aluetta vaivaa kuivuus, nälänhätä, sairaus- tai onnettomuusepidemia tai jos kalansaalis on ollut huono. Rituaalissa pidetään yllä vanhoja seremonioita, rytmejä, tarinoita ja tansseja, joissa vodoun-papeilla on tärkeä rooli. Rituaalit liittävät yhteen myyttisen menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden, sekä kokoavat yhteen nykyihmiset, esi-isät, jumalat ja henget.

Kuninkaat ovat alueidensa arvostettuja neuvonantajia, sovittelijoita ja parantajia. He ovat myös tärkeitä mielipidejohtajia.[5]

Kuninkaat liikkuvat aina hovinsa kanssa, ja kuvissa heillä on mukanaan prinssejä, prinsessoja, neuvonantajia ja palvelijoita. Kuninkailla on myös oma yhteisönsä. Yksi kuninkaista on kuninkaiden presidentti, toinen kuninkaiden suurlähettiläs. Kuninkaaksi initioiva rituaali on sallittu vain miehille ja kuningattariksi pääsevät vain kuninkaan vaimot. Kuninkaan monet vaimot aiheuttavat monesti myös suuria perintöriitoja, kun jokainen vaimo haluaa poikansa olevan kruununperijä. Myös Beninin presidentillä ja ministereillä on omat kuninkaansa, joten kuninkaat ovat kiireisiä ja haluttuja ihmisiä. Kuninkaalla on myös rooli politiikassa, esimerkiksi virkaan astuvalle presidentille pidetään kaksi seremoniaa, joista perinteisessä seremoniassa kuningas antaa vallan ja suojeluksensa presidentille. Beninissä on myös vodunkuningas, joka pukeutuu aina valkoiseen erotuksena muiden kuninkaiden värikkäistä vaatteista. Hän tulee vain tiettyinä päivinä ulos kansan pariin, kuten muutkin kuninkaat.[1]

Oleellinen osa kuninkaan ulostuloa on päivänvarjo, joka suojaa kuningasta ja on koristeltu kuninkaan omilla symboleilla. Kuningas valitsee henkilökohtaiset symbolinsa, jotka perustuvat kuninkaan neljään luonnonelementtiin eli tuleen, veteen, ilmaan tai maahan. Jos kuningas on voimakas vedessä, voi symboli olla esimerkiksi kala. Myös kuninkaan sauva on voimallinen esine, se kuvastaa asetta, mutta sitä voidaan käyttää myös viestikapulana. Jos kuningas haluaa viedä viestin jollekulle, hän laittaa palvelijansa viemään sauvan tälle henkilölle, joka sauvan saatuaan palauttaa sen kuninkaalle ja saa siten viestinsä. Kuninkaan tuoli on myös arvovaltainen. Se on siirtynyt esi-isiltä kuninkaalle, eikä sille saa istua kukaan muu kuin kuningas.[1]

Kuningas määrää aina itse, milloin häntä voi tavata, ja hän tulee ulos vasta, kun tarvittavat rituaalit on suoritettu ulostuloa varten. Kuninkaat olivat vuosisatoja sakraalikuninkaita, joten pyhyys on hyvin lähellä heitä. Kuninkaat voivat olla nykyisin kristittyjä tai muslimeita, mutta he voivat samalla noudattaa myös vodun-uskoa.[1]

Suomalainen valokuvaaja Kenneth Bamberg kuvasi Beninin kuninkaista 12 ja järjesti kuvista näyttelyn Galleria Jangvassa Helsingissä otsikolla "Kuninkaat, rauhan ylläpitäjät". Näyttelyn päätyttyä hän lähetti kuvat kuninkaille.[1]

• Dahomeyn kuninkaat

• Manning, Patrick: Francophone Sub-Saharan Africa 1880–1995. Cambridge University Press, 1999. (englanniksi)

• Kun Beninin kuninkaat asettuivat valokuvaan, lähes jokainen halusi päänsä päälle sateenvarjon Helsingin Sanomat, Kuukausiliite 6.1.2018.