Benedictus IX

Paavi Benedictus IX (s. noin 1012 – k. ehkä 1055, 1065 tai 1085) oli paavina ensimmäisen kerran elo–syyskuulta 1032 syyskuulle 1044, toisen kerran 10. maaliskuuta 1045 – 1. toukokuuta 1045 ja vielä kolmannen kerran lokakuulta 1047 heinäkuulle 1048.[1] Oikealta nimeltään hän oli Theophylactus. Hän oli Tusculumin kreivin Albrekt III:n poika ja paavi Benedictus VIII:n ja paavi Johannes XIX:n veljenpoika. Theopylactuksen isä hankki pojalleen paaviuden, joka myönnettiin tälle lokakuussa 1032 Johannes XIX:n kuoltua.

Benedictus IX
Henkilötiedot
Koko nimi	Theophylactus
Syntynyt	n. 1012 Rooma
Kuollut	1055, 1065 tai 1085 Grottaferrata
Paavi
Paavius alkoi	1032 1045 1047
Paavius päättyi	1044 1045 1048
Edeltäjä	Johannes XIX Sylvester III Klemens II
Seuraaja	Sylvester III Gregorius VI Damasus II
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

On väitetty, että Benedictus olisi paaviksi tullessaan ollut vain kahdentoista. Jotkut lähteet väittävät hänen olleen vain yksitoistavuotias. Jos nämä väitteet pitäisivät paikkansa, hän olisi kaikkien aikojen nuorin paavi. Todennäköisesti hän oli kuitenkin 18–20-vuotias. Koska hänen tarkkaa syntymäaikaansa ei tiedetä, voidaan varmuudella sanoa vain, että hän on ollut yksi nuorimmista paaveista.[2]

Benedictus vietti varsin hurvittelevaa elämää, vaikka olikin teologisissa näkemyksissä ja tavanomaisissa kirkon toimissa täysin oikeaoppinen. Vuonna 1036 hänet pakotettiin pois Roomasta ja hän tarvitsi keisari Konrad II:n tukea palatakseen. Tammikuussa 1044 hänet pakotettiin taas lähtemään, ja hänen tilalleen tuli Sylvester III, jota joskus pidetään vastapaavina. Benedictuksen joukot palasivat huhtikuussa ja karkottivat kilpailijan.

Benedictus luopui virasta kesäkuussa, mahdollisesti siksi että halusi mennä naimisiin. Hän myi paikkansa kummisedälleen, arkkipiispa Johannekselle (mahdollisesti yli 650 kilosta kultaa). Tämä nousi paaviksi Gregorius VI toukokuussa 1045. Ilmeisesti Benedictus pian katui kauppaa ja yritti suistaa Gregoriuksen vallasta. Myös Sylvester III palasi vaatimuksineen. Benedictus valloitti Rooman ja pysyi valtaistuimella kesäkuuhun 1046 asti. Kuningas Henrik III puuttui asioihin ja joulukuussa 1046 Sutriumin kirkolliskokouksessa, johon Benedictus ei osallistunut, Benedictukselta ja Sylvesteriltä riistettiin heidän asemansa ja Gregoriusta kehotettiin eroamaan. Saksalaisesta piispa Suidgerista tuli paavi Klemens II. Benedictus ei hyväksynyt tätä, ja kun Klemens II kuoli lokakuussa 1047, Benedictus palasi marraskuussa. Hänet kuitenkin karkotettiin heinäkuussa 1048 ja Poppo Bressanonelaisesta tuli Klemensin seuraaja Damasus II. Vuonna 1049 Benedictus ei suostunut vastaamaan syytteisiin kirkollisten virkojen myynnistä ja hänet julistettiin pannaan.

Benedictuksen kohtalo on epäselvä. Hän on saattanut luovuttaa valtataistelun ja kuolla vuonna 1065 Grottaferratan luostarissa. Toisten lähteiden mukaan hän kuoli vuonna 1085. Paavi Pyhä Leo IX saattoi kumota hänen pannansa. Erään tiedon mukaan hän jatkoi tuen etsimistä paluutaan varten, mutta kuoli tammikuussa 1055 tai 1065.