Bene Israel

Bene Israel (”Israelin lapset”[1]) on intianjuutalainen etninen ryhmä, johon kuuluu nykyisin noin 60 000–70 000 henkeä. Heistä Intiassa asuu enää alle 5 000, ja vuoden 1948 jälkeen lähinnä Israeliin muuttaneita ja heidän jälkeläisiään on yli 60 000.[2]

Bene israelilaisia 1900-luvun alusta.

Bene Israelin yhteisön perusti tiettävästi joukko muinaisesta Israelista paenneita juutalaisia. Joidenkin bene israelilaisten mukaan nämä esivanhemmat kuuluivat Assyrian kuninkaiden 700-luvulla eaa. karkottamiin Israelin kadonneisiin heimoihin, toisten mukaan he pakenivat Israelista vasta 100-luvulla eaa. Antiokhos Epifaneen valtakaudella. Perimätiedon mukaan seitsemän miestä ja seitsemän naista jäi henkiin laivan haaksirikkouduttua Bombayn (nyk. Mumbain) eteläpuolella Konkanin rannikolla. He asettuivat asumaan seudulle, vaihtoivat kielensä paikalliseen marathiin ja ottivat hindunimet, mutta säilyttivät juutalaisen uskontonsa ja tapansa.[2]

Bene israelilaisten geneettinen yhteys Lähi-idän juutalaisiin varmistui vuonna 2002 DNA-testeissä.[3]

Bene israelilaiset elivät eristyksissä muista juutalaisista 1700-luvulle saakka, kunnes he pääsivät tekemisiin toisen intianjuutalaisen ryhmän, Kochin juutalaisten kanssa. Tämä kohtaaminen johti yhteistyöhön ja ryhmän uskonnolliseen elpymiseen. 1800-luvulla brittien kanssa hyvät suhteet solmineen ryhmän jäsenet työskentelivät jo Bombayn arvostetuimmissa ammateissa kuten lääkäreinä, professoreina ja arkkitehteina. Ryhmä levittäytyi myös muihin Intian suurkaupunkeihin.[2]

Bene israelilaisia oli Intiassa vuonna 1948 noin 20 000, mutta sen jälkeen alkanut muutto Israeliin vähensi heidän määränsä Intiassa alle viiteen tuhanteen vuoteen 2001 mennessä. Israelissa heillä oli aluksi sopeutumisvaikeuksia, eivätkä kaikki ortodoksirabbit hyväksyneet heitä juutalaisiksi. Vuonna 1964 heidät kuitenkin hyväksyttiin virallisesti, ja Israelissa asuu nykyisin yli 60 000 bene israelilaista.[2]

Bene israelilaiset synagogat Intiassa ovat ortodoksisia, joskin suurin osa niistä on nykyisin suljettu ryhmän hupenemisen seurauksena. Myös ryhmän muut toiminnot ovat supistuneet viime vuosikymmeninä ja ikääntyvän ryhmän olemassaolo riippuu ulkopuolisesta avusta.[2]