Ben Smith (jääkiekkovalmentaja)

Valmistuttuaan Harvardista 1968 Smith lopettu pelaajauransa ja siirtyi valmentajaksi. Hän toimi ensin Massachusetts Amherstin yliopistossa apulaisvalmentajana ja Gloucesterin high schoolissa päävalmentajana.[1]

Smith sai ensimmäisen kokoaikaisen päävalmentajan paikan Yalen yliopistosta.[1] Yale oli yliopistosarjan heikoimpia joukkueita Smithin aloittaessa urakkansa, mutta joukkue onnistui viiden vuoden aikana voittamaan Ivy Leaguen mestaruuden.[3] Yalesta Smith siirtyi Bostonin yliopistoon Jack Parkerin apulaisvalmentajaksi.[1] Smith valmensi Bostonissa yhdeksän vuoden ajan. Sapattivuoden hän piti 1988, jolloin hän toimi Yhdysvaltain apulaisvalmentajana Calgaryn olympialaisissa.[3]

Smithin valmennuksessa Boston ylsi vuonna 1990 NCAA:n lopputurnaukseen. Tämän jälkeen hän siirtyi valmentamaan Dartmouth Collegeen, josta hän palasi vuoden jälkeen takaisin Bostonin alueelle perhesyiden takia. Darthmouth voitti tuon kauden aikana vain yhden ottelun.[3] Kaudet 1991–1996 Smith valmensi Northeastern Universityä. Vuonna 1994 Northeastern pääsi pudotuspeleihin.[2]

Smithistä tuli 1996 ensimmäinen USA Hockeyn palkkaama täysiaikainen valmentaja, kun hänet valittiin naisten maajoukkueen päävalmentajaksi.[1]

Vuoden 1997 MM-kisoissa Yhdysvallat hävisi finaalissa Kanadalle, joka voitti neljännen perättäisen kultamitalinsa. Naiset pelasivat jääkiekkoa ensimmäisen kerran olympiatasolla Naganossa 1998, jolloin Yhdysvallat kaatoi Kanadan kahdesti kolmen päivän sisällä, ensin alkusarjassa 7–4 ja sitten loppuottelussa 3–1, ja voitti olympiakultaa.[1]

Olympiakullasta huolimatta Kanada hallitsi maailmanmestaruuskilpailuja ja voitti Yhdysvaltain loppuottelussa vuosina 1999, 2000, 2001 ja 2004. Yhdysvallat sijoittui hopealle myös Salt Lake Cityn olympialaisissa 2002.[1]

Yhdysvallat voitti Smithin valmennuksessa ensimmäisen maailmanmestaruutensa 2005. Smith jätti maajoukkueen vuoden 2006 Torinon olympialaisten jälkeen. Yhdysvallat sijoittui turnauksessa pronssille.[1]