Ben Bishop

Bishop syntyi Coloradon Denverissä, mutta kasvoi Missourin Saint Louisissa. Hän pelasi 8-vuotiaaksi asti hyökkääjänä, kunnes Bishop siirtyi maalivahdiksi. Hän pelasi juniorina Kirkwood Starsin ja St. Louis Junior Bluesin joukkueissa ja kävi lukion katolilaisessa Chaminade College Preparatory Schoolissa.[4] Bishop siirtyi 18-vuotiaana NAHL-liigan Texas Tornadoon kaudeksi 2004–2005, jonka päätteeksi hän voitti sarjan mestaruuden, Robertson Cupin. Bishop valittiin NAHL:n tulokkaiden tähdistökentälliseen[3] ja joukkueensa parhaaksi tulokkaaksi. Hän pelasi kauden aikana myös NAHL:n tähdistöottelussa.

Bishopin kotikaupungin NHL-joukkue St. Louis Blues varasi hänet kolmannella kierroksella 85. pelaajana kesällä 2005. Vuosina 2005–2008 Bishop kävi Mainen yliopistoa. Hänet valittiin ensimmäisellä yliopistokaudellaan 2005–2006 sekä Hockey Eastin lokakuun 2005 että helmikuun 2006 parhaaksi tulokkaaksi. Helmikuussa Bishop valittiin myös sarjan kuukauden pelaajaksi ja maalivahdiksi. Hänet valittiin myös usean kerran kauden aikana Hockey Eastin viikon tulokkaaksi. Bishop johdatti UMainen Frozen Four -turnauksen semifinaaleihin sekä vuonna 2006 että vuonna 2007. Vuosina 2007 ja 2008 hänet valittiin Hockey Eastin akateemiseen tähdistökentälliseen[3] ja viimeisen yliopistokautensa 2007–2008 päätteeksi myös sarjan toiseen tähdistökentälliseen.[1]

Maaliskuussa 2008 Bishop teki kolmivuotisen tulokassopimuksen St. Louis Bluesin kanssa. Hän pelasi jo viimeisen yliopistokautensa 2007–2008 päätyttyä seuran farmijoukkue Peoria Rivermenissa, AHL:ssä. Bishop aloitti joukkueessa myös kauden 2008–2009. Hänet nostettiin ensimmäisen kerran Bluesin NHL-kokoonpanoon 19. lokakuuta 2008.[5] Bishop teki NHL-debyyttinsä 24. lokakuuta 2008 Los Angeles Kingsia vastaan, kun hänet vaihdettiin joukkueen maaliin toiseen erään. Tämä kuitenkin johtui erikoisesta syystä, sillä ottelun aloittanut maalivahti Manny Legacé loukkaantui kompastuttuaan mattoon, joka oli tuotu ottelun avauskiekon pudottanutta republikaanien varapresidenttiehdokas Sarah Palinia varten. Legacé pelasi kuitenkin avauserän ja päästi kaksi maalia. Ottelu päättyi lopulta Kingsin 4–0-voittoon.[1][6] Bishop pelasi kauden aikana kuusi NHL-ottelua ja toimi loppukaudella Bluesin pääasiallisena kakkosmaalivahtina.

Kauden 2009–2010 Bishop pelasi kokonaan farmijoukkue Rivermenissa. Kaudella 2010–2011 hän pelasi seitsemän NHL-ottelua. Bishop nostettiin Bluesin NHL-kokoonpanoon 4. helmikuuta 2011, kun Jaroslav Halák loukkaantui.[7] Hän pelasi NHL-uransa ensimmäisen nollapelin 25. helmikuuta 2011 vieraissa Edmonton Oilersia vastaan. Bishop torjui Bluesin 0–5-voittoon päättyneessä ottelussa 39 kertaa. Heinäkuussa 2011 hän teki vuoden mittaisen ja kaksisuuntaisen jatkosopimuksen joukkueen kanssa.[8] Bishop aloitti myös kauden 2011–2012 farmissa, eikä ehtinyt pelata otteluakaan Bluesissa. Hänet valittiin 15. tammikuuta 2012 AHL:n viikon pelaajaksi. Helmikuussa 2012 Blues kauppasi Bishopin Ottawa Senatorsiin vaihdossa toisen kierroksen varausvuoroon kesälle 2013.[9] Senators solmi samalla vuoden mittaisen jatkosopimuksen hänen kanssaan.[10] Bishop siirrettiin kauppaamisensa jälkeen farmijoukkue Binghamton Senatorsiin,[11] mutta maaliskuussa hänet nostettiin Ottawan NHL-joukkueen kakkosmaalivahdiksi, kun Robin Lehner puolestaan siirrettiin farmiin.[12] Bishop pelasi loppukaudella kymmenen NHL-ottelua. Suurimman osan kaudestaan AHL:ssä pelannut Bishop valittiin kauden päätteeksi liigan ensimmäiseen tähdistökentälliseen.[1][3]

Bishop aloitti kauden 2012–2013 Bingmantonin AHL-joukkueessa lähinnä tammikuuhun 2013 asti kestäneen NHL:n työsulun vuoksi.[13] Työsulun päätyttyä hän liittyi kuuden muun pelaajan ohella Ottawan harjoitusleirille[14] ja sai paikan Senatorsin kokoonpanosta. Bishop sai vastuuta varsinkin Craig Andersonin loukkaantumisen myötä ja pelasi 13 ottelua, kunnes hänet kaupattiin siirtotakarajalla, huhtikuussa 2013 Tampa Bay Lightningiin vaihdossa Cory Conacheriin ja kesän 2013 neljännen kierroksen varausvuoroon.[15] Bishop torjui heti Ligtning-debyytissään nollapelin 4. huhtikuuta 2013 vieraissa Carolina Hurricanesia vastaan. Hänestä tuli joukkueen seurahistorian toinen debyytissään nollapelin torjunut maalivahti Dwayne Rolosonin jälkeen. Bishop teki myös 45 torjunnallaan Lightningin historian uuden torjuntaennätyksen nollapelissä.[16] Yhteensä hän pelasi lyhennetyn NHL-kauden aikana 22 runkosarjaottelua.

Huhtikuussa 2013 Bishop teki kaksivuotisen ja 4,6 miljoonan dollarin arvoisen jatkosopimuksen Lightningin kanssa.[16][17] Hän nousi kaudella 2013–2014 joukkueen ykkösmaalivahdiksi ja torjui 63 runkosarjaottelua. Bishop teki voitoillaan (37), nollapeleillän (5), päästyttyjen maalien keskiarvollaan (2.23) ja torjuntaprosentillaan (92,4) Lightningin seurahistorian yhden kauden runkosarjan ennätyksen. 19. tammikuuta 2014 Carolina Hurricanesia vastaan hän teki myös joukkueen seurakohtaisen yhden ottelun torjuntaennätyksen 48 torjunnallaan.[18] Pudotuspelit Bishopilta jäi kuitenkin väliin aivan runkosarjan lopulla sattuneen loukkaantumisen vuoksi. Bishop oli kauden päätteeksi ehdolla NHL:n parhaalle maalivahdille myönnettävän Vezina Trophyn voittajaksi,[19] mutta palkinto meni lopulta Boston Bruinsin Tuukka Raskille. Elokuussa 2014 Bishopin sopimusta Lightningin kanssa pidennettiin kahdella vuodella kevääseen 2017 saakka ja se on arvoltaan 11,9 miljoonan dollarin suuruinen.[20]

Kaudella 2014–2015 Bishop rikkoi oman Lightningin seurahistorian yhden kauden voittoennätyksensä torjumalla runkosarjassa 40 voittoa. Hän torjui joukkueen aina Stanley Cup -finaaleihin saakka, jossa vastaan asettui Chicago Blackhawks. Toisessa finaaliottelussa 6. kesäkuuta 2015 Bishop loukkasi nivusensa kolmannessa erässä ja hänet vaihdettiin Andrei Vasilevskiin. Bishop palasi ottelussa pian taas Lightning-maalille, mutta hänet jouduttiin vaihtamaan uudestaan.[21] Lightning voitti ottelun 3–4. Bishop huilasi nivusensa vuoksi neljännen finaaliottelun, mutta pelasi vaivoistaan huolimatta kaikki kolme muuta ottelua.[22] Blackhawks voitti kuitenkin lopulta mestaruuden otteluvoitoin 4–2.

Toukokuussa 2017 Bishop solmi Dallas Starsin kanssa 6 vuoden ja 29,5 miljoonan dollarin arvoisen sopimuksen.[23] Bishop oli Dallasin ykkösmaalivahti kolmen kauden ajan. Kauden 2019–2020 jälkeen hänen polvensa leikattiin, mistä seurasi pitkä kuntoutusjakso. Bishop oli koko seuraavan kauden sivussa ja lopulta kokeili joulukuussa 2021 pelaamista Dallasin farmiseurassa Texas Starsissa. Yhden pelatun ottelun jälkeen hän ilmoitti lopettavansa pelaajauransa kokonaan.[24]

Bishop edusti Yhdysvaltoja MM-kilpailuissa vuosina 2010 ja 2013, joista jälkimmäinen turnaus päättyi pronssiin.[3]