Bembo

Bembo on perinteikäs antiikva-kirjaintyyppi. Sen alkuperä ulottuu aina renessanssin aikaiseen kirjanpainaja Aldus Manutiukseen saakka. Vuonna 1496 Aldus Manutis käytti uutta antiikva-kirjaintyyppiä painamassaan Pietro Bembon kirjoittamassa matkakirjassa de Aetna. Tämän kirjaintyypin oli tehnyt tuottelias kirjasinleikkaaja Francesco Griffo.[1]

Bembo

Vuonna 1929 Stanley Morison ja Monotype Corporationin suunnittelijat käyttivät Griffon antiikvaa mallina Bembo-nimisen kirjaintyypin suunnittelussa. He muunsivat alkuperäisiä kirjainmuotoja, niin että ne sopisivat paremmin nykyaikaiseen koneelliseen ladontaan. Kirjaintyyppiin lisättiin myös renessanssikirjuri Giovanni Taglienten kursiivikirjaimet. Bembosta tuli erittäin suosittu kirjaintyyppi kirjojen leipätekstissä, ja sen lihavampia leikkauksia puolestaan käytettiin mainoksissa ja pakkauksissa. Nykyisin Bembosta on kehittynyt laaja ja monipuolinen kirjasinperhe, jossa on runsaasti eri leikkauksia, erikoismerkkejä sekä gemena- ja versaalinumerot.[1]