Luonnontila

Luonnontila on alun perin englantilaisen filosofin Thomas Hobbesin nimitys yhteiskuntasopimukseen perustuvan yhteiskuntafilosofiansa alkuasetelmalle, jossa valtiota ei (vielä) ole. Tällöin vallitsee ”kaikkien sota kaikkia vastaan”, (lat. bellum omnium contra omnes).

Thomas Hobbes

Filosofien näkemyksiä

”Kaikkien sota kaikkia vastaan” on Hobbesin käsitys luonnontilassa vallitsevasta kaikkien kamppailusta kaikkia vastaan. Tätä voi verrata ajatukseen ”ihminen on ihmiselle susi”. Hobbesin mielestä ihminen on perusluonnoltaan pahansuopa, minkä vuoksi elämä luonnontilassa on ”yksinäinen, kurja, häijy, raaka ja lyhyt”.[1] Hobbesin mukaan luonnontilassa vallitsevaa vahvimman oikeutta tuli hallita ja ohjata valistuneen yksinvaltiaan johtamalla väkivaltakoneistolla. Ainoa tie luonnontilasta ulos on yhteiskuntasopimus, jolla kansalaiset luovuttavat osan oikeuksistaan vallanpitäjille suojelusta vastaan.

John Locke jatkoi tästä todeten, että kansalaisilla on tiettyjä loukkaamattomia, luonnollisia oikeuksia. Jean-Jacques Rousseau puolestaan kielsi valistusajalle luonteenomaisen kehitysuskon ja väitti, että luonnontilassa ihmiset olivat vapaita ja hyviä, pahojen tapojen ja väkivallan ollen pikemminkin sivilisaation luomus. Erityisesti Rousseau syytti yhteiskunnallisia hierarkioita, omistusoikeutta ja markkinoita.

Friedrich von Hayek kirjoittaa kirjassaan Kohtalokas ylimieli, että ihmisten vaistot usein kaipaavat auktoriteetin sanelemaan mikrojärjestykseen eli niin kutsuttuun ”heimoyhteiskuntaan”. Hän huomauttaa kulttuuriantropologisten todisteiden kuitenkin osoittavan kaupankäynnin syntymisestä jo kauan ennen valtioiden syntyä.

Lähteet
  1. Leviathan: 8. luku

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.