Belgianseisoja

Belgianseisoja oli seisojaksi vankkarakenteinen ja voimakas[1][2] eikä yhtä nopea kuin moni kevyempi seisoja[1].

Sen häntä typistettiin, mutta luonnolliseen tilaan jätettynä häntä oli kohtalaisen pitkä.[1] Karvapeite oli lyhyt, sileä[1][2] ja tiheä[2], ja valkoinen suurin ruskein merkein[1][2]. Kuten ruskeapäistäriköllä saksanseisojalla, myös tällä rodulla väritykseen liittyi ruskea täplitys valkoisilla alueilla[1][2], joka antoi karvapeitteen valkoiselle alueelle harmaan vivahteen[2]. Keskimääräinen säkäkorkeus oli 65 cm ja paino 25 kg.[2]

Belgianseisoja polveutui vanhasta tanskankanakoirasta ja isogascognenajokoirasta.[1] Sen uskotaan olleen läheisintä sukua ranskalaisille seisojille.[2] 1800-luvulla se oli kotimaassaan suosittu, mutta saksanseisojan ja ranskalaisten seisojien alkaessa saavuttaa suosiota ja metsästysalueiden vähetessä sen lukumäärä alkoi pienentyä.[1] Jo vuonna 1960 se listattiin belgialaisia rotuja käsittelevässä kirjassa erittäin harvinaiseksi[2], ja 11. syyskuuta 1984 Belgian kennelliitto Société Royale Saint-Hubert lähetti FCI:lle kirjeen, jossa se ilmoitti rodun kuolleen sukupuuttoon[1][2]. Kuitenkin vielä vuonna 1989 se oli virallisesti FCI:n listoilla "väliaikaisesti" poistettuna rotuna,[2] ja se poistettiin virallisesta rotuluettelosta kokonaan vasta myöhemmin.