Belgianpaimenkoira groenendael

Uros pentunäyttelyssä.

Belgianpaimenkoira on keskikokoinen, neliömäinen sekä pystyryhtinen koira. Sen toivottu säkäkorkeus on uroksella 62 cm, nartulla 58 cm, mistä sallitut poikkeamat ovat alle 2 cm ja yli 4 cm ihanne koon. Kallo on pitkä ja kapea, kuono saattaa olla pidempi kuin kallo. Silmät ovat muodoltaan hieman mantelinmuotoiset ja mahdollisimman tummat. Häntä ylettyy vähintään kintereisiin, mieluiten alemmaksi. Levossa häntä riippuu ja liikkeessä häntä nousee, ylittämättä suinkaan vaakatasoa. Hännänpää on lievästi taaksepäin kaartunut levossa ja kaartuu voimakkaammin liikkeessä. Groenendaelin erityispiirre on pitkä täysin musta turkki.

Belgianpaimenkoirat ovat valppaita ja aktiivisia. Ne ovat erittäin energisiä ja aina valmiita toimintaan. Niillä on kaikki paimen-, suojelu-, vahti- ja palveluskoiran ominaisuudet. Ne ovat eloisia, tarkkaavaisia ja varmaluonteisia, ilman pienintäkään aggressiivisuutta tai pelkoa. Koirissa tosin esiintyy myös vähän hermoston heikkoutta. Jotkut ovat myös siinä mielessä pehmeitä, että muistavat kärsimänsä vääryydet pitkään. Koiran oppivaisuus on kuitenkin huippuluokkaa.

Rotu tarvitsee paljon liikuntaa, sekä aktiviteetteja, mikä omistajan on syytä ottaa huomioon. Groenendael sopii mainiosti agilityyn ja tokoon, mutta niiden vilkkaan luonteen takia omistajan tulee olla kärsivällinen. Se on aktiivisuudestaan huolimatta nykyisin suositumpi näyttely- kuin käyttökoirana, ja runsaan, kauniin karvapeitteensä ansiosta pärjääkin usein paimenkoirien ryhmäkehässä hyvin tervuerenin ohella.

Picard d'Uccle ja sen urosjälkeläinen Duc de Groenendael (e: Petite).

Belgianpaimenkoirat ovat alkujaan lammaskoiria, jotka polveutuvat 1600-luvulla eläneestä mustasta leveunaari-paimenkoirasta[3]. Groenendael on nykyisistä muunnoksista ainoa, joka on säilyttänyt alkuperäisen värityksen.

Muunnoksen nimen alkuperästä on olemassa kaksi eri teoriaa. Suositumman mukaan se on saanut nimensä Flanderin Brabantiin kuuluvassa Hoeilaartissa Brysselin lähellä sijaitsevan Château de Groenendael -hotellin mukaan. Hotellin omisti mustien belgianpaimenkoirien kasvattaja herra Nicolas Rose (k. 1898). Groenendael-muunnoksen kantakoiria ovat narttu Petite ja uros Picard d'Uccle, jonka Rose osti eräältä lammaspaimenelta. Näissä kahdessa yksilössä oli vielä selvästi nähtävissa maatiaismaiset leveunaarin piirteet, minkä vuoksi ne muistuttivat myös melko paljon schipperkeä. Toisen teorian mukaan groenendael on saanut nimensä Groenendaelin linnasta, mutta koska Château de Groenendael tarkoittaa sananmukaisesti "Groenendaelin linnaa", kyseessä saattaa olla vain hotellin nimeen pohjautuva väärinkäsitys. Molemmat teoriat ovat kuitenkin yhtä mieltä siitä, että groenendael on kotoisin Brysselin naapurikunnasta Hoeilaartista.

Rodulla on havaittu perinnöllisiä silmäsairauksia, kaihia ja verkkokalvon rappeumaa. Silmäsairausprosentti oli 1994–2003 tutkituissa koirissa 2,2[4]). Epilepsiaa esiintyy jonkin verran, mutta ei keskimäärin enempää kuin muillakaan roduilla. Lonkkanivel- ja kyynärniveldysplasiaa rodussa on suhteellisen vähän; vuosina 1994–2003 tutkituista koirista vain 8,1 prosenttia oli lonkkavikaisia ja 11,4 prosentilla todettiin kyynärniveldysplasia, tosin 2–3 asteen muutoksia kyynärpäissä oli vain 1,1 prosentilla tutkituista koirista. [4].

• Belgianpaimenkoira tervueren
• Schipperke

• Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997.
• Belgianpaimenkoirien rotumääritelmä

• Belgianpaimenkoirien rotumääritelmä (Suomen Kennelliitto, pdf)
• Finbelge – Suomen Belgianpaimenkoirayhdistys ry.