Belgianpaimenkoira

Belgianpaimenkoira (ransk. berger belge, hol. Belgische herder) on belgialainen paimenkoirarotu, joka jakautuu neljään muunnokseen lähinnä karvapeitteen ja värin perusteella: groenendael (pitkäkarvainen musta), laekenois (karkeakarvainen), malinois (lyhytkarvainen) ja tervueren (pitkäkarvainen punaruskea, joskus myös hiekanharmaa).

Belgianpaimenkoira
Avaintiedot
Alkuperämaa  Belgia
Määrä Suomessa rekisteröity 16 045[1]
Muita nimityksiä belggari, belgi, Belgian Shepherd, berger belge, Belgische herder, Belgischer Schäferhund, pastor belga
FCI-luokitus ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat
alaryhmä 1 Lammaskoirat
#15
Ulkonäkö
Paino uros 25–30 kg, narttu 20–25 kg[2]
Säkäkorkeus uros 60-66 cm (ihannekorkeus 62 cm), narttu 56-62 cm (ihannekorkeus 58 cm),[2]
Väritys fawn (laekenois), punainen (laekenois), punahiilikko mustalla maskilla (malinois, tervueren), hopeahiilikko mustalla maskilla (tervueren) ja musta (groenendael)

Yhdysvalloissa nimityksellä Belgian Sheepdog viitataan usein yksinomaan groenendael-muunnokseen, mikä saattaa aiheuttaa sekaannuksia, koska Euroopassa belgianpaimenkoira eli berger belge tarkoittaa nimenomaan kaikkia muunnoksia.

Ulkonäkö

Belgianpaimenkoirat ovat isokokoisia ja pystykorvaisia koiria. Ne ovat ryhdikkäitä ja väsymättömiä, ja keho on sulavalinjainen ja lihaksikas.

Luonne

Belgianpaimenkoirat ovat innokkaita ja vilkkaita usein vielä vanhoinakin. Belgianpaimenkoira on aktiivinen ja väsymätön, ja siksi se tarvitseekin runsaasti vapaata liikuntaa, ja sille sopii lähes mikä tahansa liikuntaharrastus. Belgianpaimenkoira on älykäs koira, ja se nauttii erilaisista tehtävistä ja uusien asioiden opettelemisesta. Belgianpaimenkoirissa esiintyy myös arkuutta, ja siksi koiralle voivatkin uudet asiat ja paikat olla toisinaan hankalia. Siksi koira pitäisikin pennusta alkaen totuttaa uusiin paikkoihin. Mikäli omistaja epäonnistuu kasvattamisessa saattaa lopputuloksena olla käyttäytymisongelmia ja aggressiivisuutta. Luonteensa takia belgianpaimekoiria suositellaan ihmisille, joilla on kokemusta sekä aikaa nauttia koiranomistajan ilosta.

Belgianpaimenkoirien käyttötarkoitus on toimia palvelus- ja poliisikoirina, mutta käyttökoiriksi soveltuvat lähinnä malinois ja laekenois. Pitkäkarvaiset muunnokset toimivat sen sijaan pääasiassa näyttely-, agility- ja harrastuskoirina, koska niiden kaunis karvapeite on vetänyt puoleensa paljon seurakoiraa etsiviä ihmisiä ja lisännyt täten merkittävissä määrin näyttelypainotteista jalostusta.

Rodun historiaa

1600-luvulla Belgiassa eli leveunaari-paimenkoira, jota pidetään sekä belgianpaimenkoirien että schipperken kantarotuna.[3] Se oli melko pieni ja yleensä musta[3]: tämä väritys on nykyisistä muunnoksista periytynyt ainoastaan groenendaelille. Alun perin myös belgianpaimenkoirat olivat säkäkorkeudeltaan nykyistä hieman matalampia, aivan kuten kantarotunsakin.

1880-luvun lopulla, kun rotua alettiin kehittämään ja tutkimaan, tunnettiin useita eri muunnoksia joita kaikkia käytettiin vielä tuolloin yksinomaan paimentamiseen. Rotu jaettiin ensin kolmeen muunnokseen: lyhyt-, pitkä- ja karkeakarvainen. Koska värillä ei ollut väliä, nykyinen groenendael ja tervueren luettiin samaksi muunnokseksi. 1900-luvun alkupuolella vakiintui kuitenkin nykyiset neljä muunnosta, joista kaikki ovat alun perin kotoisin Brysselin lähialueilta Flanderin maakunnasta.

Belgianpaimenkoirat Suomessa

Suomeen oletettavasti ensimmäinen belgianpaimenkoira tuli 1920-luvulla. Tämä narttu oli Belgiassa syntynyt groenendael. Myöhemmin Suomeen tuli lisää groenendaeleja, ja groenendael olikin ensimmäinen muunnos, jota alettiin Suomessa kasvattamaan. Siitä huolimatta tervueren on noussut ylivoimaisesti suosituimmaksi muunnokseksi ja groenendael jäänyt toiseksi. Malinois on kolmanneksi yleisin ja laekenois paljon muita harvinaisempi. Muutaman viime vuoden aikana malinois on noussut vuoden rekisteröidyimmäksi muunnokseksi, ja sen jälkeen tulevat tervueren ja groenendael.[4] Aikojen saatossa Suomessa on rekisteröity yhteensä vajaa 18 000 belgianpaimenkoiraa.[5]

Jalostus

Muunnoksia ei määritellä sukutaulun perusteella, koska esim. malinoispentueisiin syntyy toisinaan tervuerenpentuja, jotka rekisteröidään tietysti tervuereneiksi. Aiemmin näitä muunnoksia ei ole saanut risteyttää keskenään.

Vuonna 2012 Kennelliiton jalostustieteellinen toimikunta päätti rotukohtaisten erityisehtojen muutoksista/lisäyksistä belgianpaimenkoirien kohdalla seuraavasti:

"Seuraavat muunnosten väliset risteytykset sallitaan ilman poikkeuslupaa: groenendael x tervueren, tervueren x malinois ja laekenois x malinois. Muunnosten risteyttämisestä syntyneet pennut rekisteröidään kukin oman karvanlaatunsa mukaiseen muunnokseen. Seuraavat muunnosten väliset risteytykset eivät ole sallittuja: groenendael x laekenois ja tervueren x laekenois."

  • Rotumääritelmä

Katso myös

Lähteet

Viitteet
  1. Belgianpaimenkoirat. Koiranet-Jalostustietojärjestelmä. Haettu 6.2.2019.
  2. Kennelliitto
  3. Schipperken rotumääritelmä (Arkistoitu – Internet Archive)
  4. Suomen suosituimmat koirarodut vuonna 2022. Suomen Kennelliitto. Viitattu 7.1.2023.
  5. Belgianpaimenkoirat. KoiraNet-Jalostustietojärjestelmä, Suomen Kennelliitto. 2023. Viitattu 7.1.2023.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.