Beetasolu

Beetasolut ovat haiman umpieritteisen osan Langerhansin solusaarekkeissa sijaitsevia soluja, jotka tuottavat insuliinia.[1] Beetasolut aistivat elimistön verensokeritasoa ja lisäävät insuliinin eritystä tarpeen mukaan. Terveillä tämä eritys tapahtuu muutaman minuutin välein purskeina ja sitä kutsutaan peruseritykseksi. Näin verensokeria säädellään erityisesti aterioiden välillä ja yöllä. Ruokaillessa beetasolut vapauttavat insuliinia nopeasti ensivaiheessa ja hitaasti yhden - kahden tunnin aikana ruokailusta. Suolistosta erittyvät hormonit vaikuttavat ensivaiheen insuliinin tuotantoon beetasoluissa.[2]

F-aktiini haiman beetasoluissa, jotka on värjätty faloidiinilla ja TRITC:llä

Suomalainen professori Timo Otonkosken johtama tutkijaryhmä on kyennyt tuottamaan kantasoluista toimivia beetasoluja. Tutkimus toteutettiin koemaljalla sekä hiirillä.[3]

Solujen tuhoutuminen johtaa elimistössä verensokerin säätelyn pysähtymiseen ja sairastumiseen tyypin 1 diabetekseen. Perintötekijöillä on merkitys siihen, että kenellä tämä solutuho käynnistyy. Viime aikoina on havaittu, että enterovirusinfektioilla ja erityisesti Coxsackie B -viruksilla (CVB) on osuus tämän prosessin käynnistymisessä. CVB-virusten on havaittu aiheuttavan kroonisen tulehduksen haimaan. Tapahtumaketju käynnistyy 1-2 vuotiailla ja voi kestää vuosia ennen kuin tyypin 1 diabetes puhkeaa.[4]