Beechingin leikkaukset

Beechingin leikkaukset (engl. Beeching cuts; myös Beeching Axe, ’Beechingin kirves’) olivat Yhdistyneen kuningaskunnan rataverkon supistamiseen ja uudelleenjärjestelyyn tähdänneitä toimenpiteitä. Ne saivat nimensä kahdesta British Railways Boardin julkaisemasta raportista, jotka oli laatinut tohtori Richard Beeching. Raportit julkaistiin vuosina 1963 (The Reshaping of British Railways) ja 1965 (The Development of the Major Railway Trunk Routes).

Lobb Ghyllin viadukti Skipton to Ilkley Linella Yorkshiressa. Linja avattiin vuonna 1888 ja suljettiin osana Beechingin leikkauksia vuonna 1965.

Ensimmäinen raportti sisälsi ehdotuksen 2 363 rautatieaseman ja 8 000 ratakilometrin sulkemisesta[1] (55 % asemista ja 30 % rataverkosta). Tällä pyrittiin vähentämään rautateiden kärsimiä suuria tappioita, jotka johtuivat tieliikenteen tuomasta lisääntyneestä kilpailusta, ja pienentämään rataverkon ylläpitoon tarvittavaa rahamäärää. Lisäksi ensimmäisessä raportissa tehtiin muita vähemmälle huomiolle jääneitä suosituksia, kuten ehdotus konttiliikenteeseen siirtymisestä rahdin kuljetuksessa. Toisessa raportissa nostettiin esiin joitakin tärkeitä rataosuuksia, joille suositettiin suuria investointeja.

Protestien seurauksena jotkin asemat ja linjat säästyivät, mutta suurin osa suljettiin suunnitelman mukaan. Britanniassa Beechingin nimi yhdistetäänkin edelleen rataverkon suureen supistumiseen ja palvelujen menettämiseen.[1] Muutama suljettu rata on myöhemmin avattu uudestaan, joitakin osuuksia on muutettu museorautateiksi ja joidenkin reitille on rakennettu auto- tai pyörätie. Loput linjat ovat jääneet rakennustöiden alle, muuttuneet takaisin pelto- ja laidunmaaksi tai ovat edelleen hylättynä.