Bebo Valdés

Ramón ”Bebo” Valdés (oik. Dionisio Ramón Emilio Valdés Amaro, 9. lokakuuta 1918 Quivicán, Kuuba – 22. maaliskuuta 2013 Tukholma[1]) oli kuubalais-ruotsalainen pianisti, sovittaja ja kapellimestari. Hän voitti uransa aikana yhdeksän Grammy-palkintoa. Hänen poikansa on Irakere-yhtyeestään tunnettu kuubalaismuusikko Chucho Valdés.

Valdés vuonna 2008.

Nuoruus ja uran alku

Ramon ”Bebo” Valdés syntyi köyhän seitsenlapsisen perheen esikoiseksi. Isä työskenteli sikaritehtaassa[2], ja perhe asui Quivicànissa 37 kilometriä Havannan eteläpuolella. Bebo aloitti 12-vuotiaana pianotunnit äidin ystävättären johdolla.[3] Kun perhe muutti vuonna 1935 Havannaan, poika aloitti opinnot konservatoriossa ja valmistui 1943.

Ura Kuubassa

Klassisesta koulutuksestaan huolimatta Bebo Valdésia alkoi yhä enemmän kiinnostaa kuubalainen rumba, yhdysvaltalainen jazz ja vähitellen myös mambo. Hänen ensimmäinen kokoonpanonsa ammattimuusikkona oli orkesteri Happy D’Ulacia, johon hän liittyi 1938.[4]

Opintojensa jälkeen Valdés toimi neljä vuotta radioasema Mil Diezin pianistina ja sovittajana. Lisäksi hän soitti Wilfredo Garcia-Curbelosin swingyhtyeessä ja vuodesta 1945 trumpetisti Julio Cuevasin guarachayhtyeessä. Vuonna 1947 hän lähti vuodeksi Haitiin Issa el Saiehin jazzyhtyeen säveltäjäksi ja pianistiksi. Sen jälkeen hän soitti vuoteen 1957 asti Tropicana-klubilla Havannassa. 1950-luvulla Valdésilla oli myös oma musiikkikustantamo, kvartetti ja big band Sabor de Cuba. Vuonna 1952 hän kehitti laulaja Benny Morén kanssa monimutkaisen, seitsemästä päällekkäisestä rytmikuviosta koostuvan batanga-musiikkityylin.[5]

Hiljaiseloa Ruotsissa

Kuuban vallankumouksen jälkeen 1959 Bebo Valdés jätti vaimonsa ja viisi lastaan (joista yksi tuleva pianisti Chucho Valdés) ja lähti kotimaastaan palaamatta enää koskaan. Hän asui ensin Meksikossa ja sitten Espanjassa, jossa hänestä tuli suositun Lecuona Cuban Boys -yhtyeen jäsen. Huhtikuussa 1963 yhtye sai pidemmän kiinnityksen Tukholman Gröna Lundissa sijainneeseen ravintolaan. Bebo Valdés tapasi siellä 18-vuotiaan ruotsalaisen Rose-Marie Pehrsonin, ja he avioituivat joulukuussa 1963. Valdés perusti Ruotsiin uuden perheen ja esiintyi pianistina vuosikymmenien ajan hotelleissa, ravintoloissa ja Suomeen ajavilla autolautoilla.

Uran uusi nousu

Kun maailmanmusiikkitrendi ja Buena Vista Social Club -elokuva lisäsivät 1990-luvulla yleisön kiinnostusta kuubalaiseen musiikkiin, Bebo Valdés teki näyttävän comebackin saksofonisti Paquito D’Riveran kanssa albumilla Bebo Rides Again (1994). Vuonna 1996 hän konsertoi ensi kertaa Yhdysvalloissa 78 vuoden iässä.[6] Bebo Valdés alkoi saada maineen ohella Grammy-palkintoja, joista kaksi tuli albumille El arte del sabor (2001), yksi flamencotaiteilija Diego el Cigalan kanssa tehdylle albumille Lágrimas Negras (2003) ja kaksi vuonna 2006 albumista Bebo de Cuba. Vuonna 1995 Bebo Valdés soitti vuosikymmenten jälkeen yhdessä Kuubaan jääneen poikansa Chucho Valdésin ja tämän Irakere-yhtyeen kanssa San Franciscossa. Bebo Valdés esitti sävellyksensä Suite Cubana New Yorkin Lincoln Centerissä ja konsertoi muun muassa Pariisin Olympia-teatterissa 2004 ja Tukholman konserttitalossa 2008. Vuoden 2009 albumi Juntos Para Siempre Chucho Valdésin kanssa jäi Bebo Valdésin viimeiseksi levytykseksi.

Vuonna 2007 Valdés jätti Ruotsin asuttuaan yli 40 vuotta Haningessa Tukholman eteläpuolella ja muutti Espanjan Benalmádenaan. Vähän ennen kuolemaansa hän palasi Tukholmaan, jossa kuoli maaliskuussa 2013.

Levytyksiä
  • 1940-luku Rareza del siglo
  • 1952: Con poco coco, ensimmäinen kuubalainen jam session -levytys[7]
  • 1955: Mambo Caliente, Mambo Riff
  • 1958: Cole Espagñol
  • 1992: Todo ritmo, aiemmin nauhoitetusta materiaalista
  • 1994: Bebo rides again, yhdessä Paquito D’Riveran kanssa
  • 1998: Recuerdas de Habana
  • 1955: Mucho sabór
  • 2001: El Arte del Sabor
  • 2003: Lágrimas negras, yhdessä Diego el Cigalan kanssa
  • 2004: We Could Make Such Beautiful Music Together, yhdessä Federico Britosin kanssa
  • 2004 Descarga caliente, yhdessä Havana All Starsin kanssa, aiemmin nauhoitetusta materiaalista
  • 2005: Bebo de Cuba
  • 2005: Live at the Village Vanguard, yhdessä Javier Colinan kanssa
  • 2007: Sabor de Cuba
  • 2007: Bebo and Cachao, yhdessä Cachao Lópezin kanssa
  • 2008: Bebo
  • 2009: Bebo y Chucho Valdés: Juntos para siempre

Elokuvia
  • 2000: Calle 54, Fernando Trueban dokumentti latinalaisesta jazzmusiikista
  • 2004: Blanco y negro: Bebo y Cigala en vivo, Fernando Trueban konserttitallenne
  • 2006: El milagro de Candeal, Fernando Trueban dokumentti
  • 2008: Old man Bebo, dokumentti, ohj. Carlos Carcas
  • 2011: Chico y Rita, animaatioelokuva löyhästi Bebo Valdésin elämän pohjalta, Oscar-ehdokkuus 2012

Kirjallisuutta
  • Lundah, Mats: Bebo de Cuba - Bebo Valdés y su mundo, RBA Libros, Barcelona 2008, ISBN 978-84-9867-259-6.
  • Lundah, Mats: A Discography of Bebo Valdés, Svenskt visarkiv, Publikationer från jazzavdelningen nr 21, Stockholm 2008
  • Charters, Samuel: Mambo Time från Havanna till Haninge - historien om Bebo Valdés, Kartago 2001, ISBN 978-91-8790-002-0.

Lähteet
  1. Svensk-kubansk jazzlegend död, Svenska Dagbladet 25.3.2013. Viitattu 18.3.2016
  2. Ratliff, Ben: Bebo Valdés: a Force in World of Cuban Music, Dies at 94, The New York Times 24.3.2013. Viitattu 18.3.2016.
  3. Vareta, Jesse: Bebo Valdés (Arkistoitu – Internet Archive), JazzTimes huhtikuu 2002. Viitattu 18.3.2016.
  4. Bebo Valdés, kuubalainen verkkotietosanakirja EcuRed. Viitattu 18.3.2016.
  5. Lundahl, Mats: Fick många internationella priser, Sydsvenska Dagbladet 31.3.2013. Viitattu 18.3.2016.
  6. Bebo Valdés, muistokirjoitus, The Guardian 25.3.2013. Viitattu 18.3.2016.
  7. Lundahl. Mats: Bebo Valdés - den stora hästen från Quivicán, Svenska Dagbladet 25.3.2014, sivu 10. Viitattu 18.3.2016.
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.