Beat ’em up

Beat ’em up on toimintapelien alalajityyppi, jossa pääpaino on päähahmon ja monen vastustajan välisessä lähitaistelussa. Päähahmo taistelee joko paljain käsin tai lyömäaseilla ison vihollisjoukon läpi kentän loppuun, jossa on yleensä vastassa loppuvastus. Perinteisesti beat ’em up -pelit on kuvattu sivulta 2D-ympäristössä, mutta peleissä on myös hyödynnetty 3D-ympäristöjä ja -grafiikkaa. Yksi yleisimmistä peliympäristöistä on kaupunki, jossa taistellaan katurikollisia vastaan.^lähde?

Kuvakaappaus pelistä Streets of Rage 2

Ensimmäisenä sivuttaisvieritystä käyttävänä beat ’em up -pelinä pidetään vuoden 1984 peliä Kung-Fu Master.[1] Vuonna 1986 julkaistu Renegade (Japanissa nimellä Nekketsu kōha Kunio-kun) esitteli ensimmäisenä lajityyppinsä edustajana peliteemoina kaupunkiympäristöt ja alamaailman. Lajityypin suosio oli korkeimmillaan vuoden 1987 Double Dragonin[2] ja vuonna 1991 julkaistun Street Fighter II:n välillä.[3] Street Fighter II:ssa tappelu oli kaksintaistelua, ja pelin menestys söi suosiota puhtailta beat ’em up -peleiltä.[3] Tältä aikakaudelta muita tunnettuja pelejä ovat muun muassa Streets of Rage II, Final Fight ja Golden Axe.^lähde?

Joitakin beat 'em up -pelejä on kutsuttu hack & slash -peleiksi silloin kun hahmoilla on käytössään aseet.[4] Näistä esimerkkinä Final Fight.[4]

Lajityyppi ei ole sama yksi-vastaan-yhtä tappelupelit vaikka lajityypeillä on yhteistä historiaa.[5] Lajityypin peleissä pelaajalla on yksinkertaiset ohjaukset ja pelimekaniikka ei sisällä monimutkaisempia asioita kuin vastaantulijoiden lyöminen.[5] Pelityypin haaste ja uudelleenpelattavuus syntyy korkeimman pistetuloksen (high score) tavoittelusta ja läpäisystä yhdellä krediitillä.[5]