Be Incorporated

Yhtiö perustettiin vuonna 1990. Yhtiön perustivat Jean-Louis Gassée (JLG) ja Steve Sakoman, jotka molemmat olivat aiemmin työskennelleet Applella muun muassa Apple Newton -projektissa. Vuoden 1990 alussa JLG:n ja Applen silloisen toimitusjohtajan John Scullyn sukset menivät pahasti ristiin, minkä seurauksena JLG ja Sakoman ryhtyivät hautomaan suunnitelmia markkinoilla silloin vahvan multimediakoneen, Commodoren Amigan kilpailijasta. Myöhemmin samana vuonna JLG sekä Sakoman lähtivät Applelta.

Vuoden loppupuolella ensimmäinen Sakomanin rakentama prototyyppi tulevan tietokoneen emolevystä oli testivaiheessa. Siinä ei ollut mitään muuta kuin yksi suoritin, muistia, sarjaportti ja pari väylää. Tietokonetta ei oltu vielä nimetty. Vuoden 1991 alkupuolella joukkoon oli liittynyt muutamia muitakin työntekijöitä, joista suurin osa oli aiemmin ollut töissä Applella; mukana olivat muun muassa Benoit Schillings, Bob Herold sekä Erich Ringewalk.

Alkavalla yhtiöllä oli nyt sekä ohjelmisto- että laitteistosuunnittelijoita. Alun perin yhtiön oli tarkoitus ostaa käyttöjärjestelmä kolmannelta osapuolelta, mutta yhtään sopivaa ei löytynyt. Ehdokkaana oli ainakin Chorus Microsystemsin Chorus OS, mutta se oli kallis, eikä sopimukseen päästy. Syntyi siis tarve tehdä oma.

Seuraavan kolmen vuoden ajan Sakoman näperteli ja suunnitteli laitteistoa. Hän lisäsi useita liitännäisiä, kuten puhelinkortin, äänikortin sisäänrakennetulla syntetisoijalla ja useita näytönohjaimia. Samalla työ jatkui käyttöjärjestelmän ensimmäisen version parissa.

Vielä nimettömän käyttöjärjestelmän ensimmäisessä testiversiossa oli vain moniajava ydin ja komentokehote ohjelmien ajamiseksi – graafinen käyttöliittymä (GUI) puuttui, samoin tietokantapohjainen tiedostojärjestelmä, vaikka ne olivat suunnitteilla. Yhtiö yritti ensin sovittaa Sun Microsystemsin NeWS-ikkunointijärjestelmän BeBoxiin. Tulos jäi laihaksi, koska sovittaminen oli vaikeaa eikä sen rakenne sopinut järjestelmään kovin hyvin.

Schillings oli kaikessa hiljaisuudessa tehnyt omaa ikkunointijärjestelmäänsä. Pian yhtiö luopuikin NeWS-ikkunointijärjestelmän sovittamisesta ja päätti käyttää Schillingsin tuotosta pohjana uudelle grafiikkajärjestelmälle.

Vuoden 1994 alussa palkattiin useita työntekijöitä lisää, muun muassa Peter Potrebic ja Robert Polic. Heinäkuuhun 1994 asti kaikki ohjelmat oli kirjoitettu AT&T:n Hobbit-suorittimelle; BeBoxissa oli kaksi Hobbitt-suoritinta sekä kolme AT&T:n DSP-piiriä. Yhtiön epäonneksi Hobbit ei koskaan saavuttanut suosiota, vaikka myös Apple suunnitteli käyttävänsä sitä Newton-kämmentietokoneellaan. AT&T veti suorittimen pois markkinoilta vähäisen kiinnostuksen vuoksi.

Yhtiön katse kääntyi PowerPC-laitteistoon, koska siinä oli hyvä hinta-teho-suhde ja sillä oli takanaan useita isoja yrityksiä (muun muassa Apple, IBM ja Motorola). Vuonna 1995 palkattiin Joseph Palmer sovittamaan BeBox kahdelle PowerPC-suorittimelle.

Vuonna 1995 tapahtui paljon myönteisiä asioita. Palmerin nerokkuuden ja BeOSin modulaarisen rakenteen ansiosta siirtyminen PowerPC:lle tapahtui kivuttomasti ja yllättävän nopeasti. Brad Taylor palkattiin kirjoittamaan verkkopino BeBoxille. Työtahti oli koko alkuvuoden huima, ja viimein, viiden vuoden työskentelyn jälkeen, yhtiö päätti, että on aika astua julkisuuteen. Toinen syykin oli: yhtiö oli jälleen kovissa veloissa.

Käyttöjärjestelmälle mietittiin useita nimivaihtoehtoja, mutta lopulta nimeksi tuli yksinkertaisesti BeOS (Be Operating System). Sitä ja BeBoxia esiteltiin Agenda 95 -messuilla, jossa esitys sai raikuvat aplodit. BeBox laitettiin myyntiin kolmantena lokakuuta, ja sen suosio yllätti yhtiön. Koska laitteet koottiin vielä tässä vaiheessa käsin, yhtiö kykeni myymään vain 100 konetta loppuvuoden aikana.

Vuoden 1996 alkupuolella yhtiö oli jälleen taloudellisissa vaikeuksissa, ja ilmoitti, että yli tuhannesta ostopyynnöstä huolimatta vain 100 BeBoxia oli saatavilla. Useat käyttäjät pettyivät, kun he eivät saaneet tilaamaansa laitetta. Yhtiö joutui jopa keskeyttämään laitteiden tuottamisen vähäksi ajaksi rahanpuutteessa, mikä ei ainakaan auttanut tilannetta.

Lopulta yhtiö sai tehtyä sopimuksen kolmannen osapuolen kanssa BeBoxien kokoamisesta, testaamisesta ja kuljettamisesta käyttäjille. Tuloksena oli tosin useita toimitusvaikeuksia, erä rikkinäisiä äänipiirejä ja muita ongelmia. Elokuussa julkaistiin ainoa virallinen päivitys BeBoxiin: suoritinten kellotaajuuden nosto 133 megahertsiin, sekä pari muutosta koteloon. Suunnitelmissa oli myös neljän suorittimen versio BeBoxista, mutta sitä ei koskaan saatu myyntiin asti.

Tammikuussa 1997 yhtiö ilmoitti lopettavansa BeBoxin kehittämisen. Syynä oli toimitusvaikeudet sekä JLG:n lausunnon mukaan tarve suunnata resurssit mahdollisimman monen erilaisen PowerPC-pohjaisen laitteiston tukemiseen.[1]

BeOS sovitettiin PowerPC-malleille 603 ja 604, joita myös Apple ryhtyi niihin aikoihin käyttämään. Tarjolla oli myös useita muita PowerPC-tietokoneita, kuten PowerComputing Dual PowerPC 604 @ 250 MHz, sekä DayStar Dual PowerPC -lisäkortti. Yhtiö julkaisi version sovelluskehittäjille ja jakoi sitä eri Macintosh-lehtien mukana. Elokuussa 1997 julkaistiin ensimmäinen versio Intel-koneille.

Vuosina 1997 ja 1998 useat kaupalliset yhtiöt julkaisivat BeOS-versioita tuotteistaan, kuten Metrowerks, Opera, Bochs, BeatWare, Cinema 4D ja Gobe. BeOS keräsi uskollisen, mutta pienen käyttäjäkunnan. Yhtiö jatkoi käyttöjärjestelmän päivittämistä ja uusien ominaisuuksien lisäämistä, vaikka kärsi rahoitusongelmista. 20. kesäkuuta 1999 Be, Inc. listautui pörssiin.

Tammikuussa 2000 yhtiö ilmoitti siirtyvänsä Internet-päätelaitteisiin. Tuotteen nimeksi tuli BeIA (Be Internet Appliance). BeOS-käyttäjien keskuudessa "focus shift" -nimellä tunnettu toimenpide käytännössä sai kaikki BeOSia tukevien ohjelmistoyritysten lopettamaan ohjelmien tuottamisen Intel-pohjaiselle BeOSille.

Maaliskuussa 2000 yhtiö julkaisi ilmaiseen jakeluun vain hieman karsitun version BeOS R5 -käyttöjärjestelmästä nimellä BeOS Personal Edition 5.0. Sitä jaettiin monien tietokonelehtien mukana ja sen sai ladata vapaasti verkosta. Version pystyi jopa asentamaan suoraan Windows-osiolle omaan tiedostoonsa ja käyttää sieltä. Ilmainen versio kuitenkin söi yhtiön ennestään heikkoa myyntiä entisestään.

Vuonna 2001 yhtiö julkaisi ensimmäiset BeIA-versiot. BeIA oli lähes samanlainen käyttöjärjestelmänä kuin BeOS, mutta se oli suunnattu sulautettuihin järjestelmiin ja helppoon Internet-käyttöön. Saman vuoden marraskuussa yhtiö ilmoitti olevansa taloudellisissa vaikeuksissa. Palm osti sen koko osakekannan, ja Be, Inc. -yhtiön tarina päättyi.