BeOS

Be, Inc.n perusti vuonna 1990 Applen entinen johtaja, Jean-Louis Gassée. Yhtiö aloitti BeBox-tietokoneen suunnittelun ja valmistuksen, sekä loi sille oman käyttöjärjestelmän, BeOSin. Tavoitteena oli luoda multimediakäyttöjärjestelmä, joka huomioisi uuden digitaalisen median tarpeet. Järjestelmä haluttiin suunnitella ilman menneisyyden painolastia. Erityistä huomiota kiinnitettiin järjestelmän helppokäyttöisyyteen ja moniajon tehokkuuteen.

BeOS suunniteltiin alusta alkaen graafisella käyttöliittymällä käytettäväksi. Järjestelmän ominaisuuksia ovat usean suorittimen tehokas hyödyntäminen, laaja säikeistäminen, keskeyttävä moniajo sekä 64-bittinen, journaloiva tiedostojärjestelmä BeFS.[1] Käyttöliittymä suunniteltiin selkeäksi, siistiksi ja yhtenäiseksi. BeOSin ohjelmointirajapinta (API) kirjoitettiin C++-kielellä, ja se on suurelta osin POSIX-yhteensopiva. Käyttöjärjestelmässä on lisäksi bash-komentotulkki.

BeBox-tietokoneissa käytettiin aluksi AT&T:n valmistamaa Hobbit-suoritinta, ja tälle myös BeOSin ensimmäinen versio suunniteltiin. Yhtiön rahoittajina toimivat monet digitaaliseen mediaan erikoistuneet yritykset, muun muassa Silicon Graphics. Myöhemmin, kustannus- ja valmistussyistä johtuen, BeBoxin suorittimeksi vaihdettiin vuonna 1994 PowerPC. BeBox-tietokoneen kehittäminen kuitenkin lopetettiin 1997, koska varat eivät riittäneet, valmistus takelteli ja käyttäjät turhaantuivat. BeBox-koneita valmistettiin yhteensä noin 1 800 kappaletta.[2].

BeOS sovitettiin PowerPC-arkkitehtuurille osittain myös siinä toivossa, että Apple harkitsisi sen käyttöä Macintosh-tietokoneissa ikääntyvän Mac OS -käyttöjärjestelmän korvaajana. BeOSin sijaan Apple päätti, että NeXTSTEP olisi parempi vaihtoehto, ja se hankkikin NeXTin vuonna 1996. Be-yhtiön epäonneksi Apple kieltäytyi julkaisemasta PowerPC G3 -arkkitehtuurin tietoja. Ilman yksityiskohtaisia tietoja arkkitehtuurista Be:llä ei ollut mitään mahdollisuuksia sovittaa BeOS-järjestelmää uusimpiin Macintosheihin.

Vuonna 1998 yhtiö julkaisi ensimmäisen IA-32 -arkkitehtuurille suunnatun version käyttöjärjestelmästä, version BeOS R3. Syynä oli Applen hyökkäävä ote sekä yhtiön kasvava velkataakka. 1990-luvun loppupuolella BeOS-käyttöjärjestelmä keräsi uskollisen mutta pienen käyttäjäkunnan, mutta yhtiö ei silti päässyt veloistaan. Viimeisenä keinona Be, Inc. julkaisi maaliskuussa 2000 aggressiivisen markkinointikampanjan saattelemana ilmaisen, mutta karsitun version käyttöjärjestelmästä vapaaseen jakeluun; se pohjautui versioon BeOS R5 ja kantoi nimeä BeOS Personal Edition 5.0 (BeOS PE). PE:n pystyi käynnistämään Windowsista ja Linuxista, ja sen oli tarkoitus kasvattaa kuluttajien kiinnostusta sekä antaa sovelluskehittäjille jotain, millä leikkiä. Järjestelmää jaettiin ilmaiseksi muun muassa monien lehtien mukana ja myös Be-yhtiön FTP-palvelimelta.

Be, Inc. julkaisi samalla tavalla myös karsitun version BeIA-sovelluksestaan, mutta aika oli jo ajanut sen ohi. Vuonna 2001 Be, Inc. myytiin Palmille (nyk. PalmOne). BeOS R5 on viimeinen virallisesti julkaistu versio, mutta kehitteillä oli myös BeOS R6, koodinimeltään Dan0. Se vuoti julkisuuteen hieman yhtiön myymisen jälkeen.

Vaikka Be-yhtiö lopetti, BeOS on säilynyt suosittuna ns. hardcore-käyttäjien keskuudessa. Käyttöjärjestelmälle luodaan vieläkin aktiivisesti uusia ohjelmia, ja sille tehdään paikkauksia ja ajureita.

BeOSin ydin pohjautuu mikroydin-arkkitehtuuriin, jossa ytimen tehtävänä on ainoastaan välittää viestejä moduulien välillä ja jakaa laitteiston resursseja. Ytimen moduuleita kutsutaan BeOS-termistössä nimellä palvelin tai palvelu (engl. server ja kit; vakiintunutta suomenkielistä vastinetta sanalle kit ei ole). Eri palveluita ovat mm.

• Media server, joka huolehtii äänen ja kuvan tuottamisesta
• Filesystem server, jonka tehtävänä on kirjoittaa ja lukea tietoja tiedostojärjestelmästä
• Input server, jonka avulla ohjelmat voivat lukea näppäimistön, hiiren ja muiden syöttölaitteiden tilaa
• Network server, joka hoitaa verkkoyhteydet

Myös ajurit ovat eräällä tavalla palveluita, eikä yksikään viallinen ajuri voi kaataa koko järjestelmää — ainakaan teoriassa.

Tiedostojärjestelmä BFS oli osin aikaansa edellä. Se on 64-bittinen, journaloiva tiedostojärjestelmä, joka muistuttaa suuresti tietokantaa. Jokaiseen tiedostoon voi liittää mielivaltaisen määrän mielivaltaisia määreitä, esimerkiksi äänitiedostoon määreet Artist, Title ja Genre (tai vaikka suomenkieliset Esittäjä, Nimi ja Musiikkityyli). Tiedostojärjestelmään voi suorittaa kyselyitä määreiden perusteella, esimerkiksi hakea kaikki Blues-äänitiedostot, jotka on julkaistu vuonna 1985 ja joiden esittäjän nimessä on merkkijono "Ray", mutta ei merkkijonoa "Charles". Tiedostojärjestelmään tehdyt muutokset päivittyivät reaaliajassa tietokantaan, kuten Applen uudessa Spotlight-järjestelmässä.

Version R5, sekä aiempien versioiden, tietoliikenneosuus oli melko hidas ja kaatuili usein. Samoin kuin Dan0, verkkoon levisi Be-yhtiön lopettamisen jälkeen myös epävirallinen ja "puoliksi laiton" versio uudesta tietoliikenneprotokollapinosta, koodinimeltään BONE.

BeOS käytti kauttaaltaan Unicode-merkistöä, minkä vuoksi esimerkiksi tiedostonnimiin voi kirjoittaa lähes mitä tahansa kirjoitusmerkkejä.

Monet ihmiset rakastivat BeOSia, ja BeOSin käyttäjäkunta pettyi, kun Be-yhtiö epäonnistui taloudellisesti, eikä käyttöjärjestelmän kehittäminen ollut enää mahdollista. Vuodesta 2002 lähtien on aloitettu useita, itsenäisiä projekteja BeOS-käyttöjärjestelmän henkiin herättämiseksi eri tavoin. Tavoitteina on lopulta jatkaa siitä, mihin Be, Inc. jäi. Kaikki projektit ovat avoimen lähdekoodin projekteja (samoin kuin Linux, BSD ja GNU ovat avoimen lähdekoodin versioita UNIX-järjestelmästä), koska BeOS-käyttäjät eivät halua enää "menettää" käyttöjärjestelmäänsä.

BeOSin modulaarisuudesta johtuen järjestelmän pystyy luomaan pala palalta uudelleen, sijoittamalla uusia moduuleita toimivaan BeOS-järjestelmään yhteensopivuuden testaamiseksi. Lopulta kaikki alkuperäisen järjestelmän "palvelimet" tulee korvatuksi vapaalla koodilla.

• Haiku-projektin päämääränä on luoda sekä lähdekoodi- että binääritasolla BeOS R5:n kanssa yhteensopiva klooni. Haiku on MIT-lisenssin alaisuudessa julkaistu. [3]

Seuraavat projektit eivät vaikuta enää olevan aktiivisesti käynnissä:

• Blue Eyed OS-projektin tavoitteena on luoda BeOS-yhteensopiva rajapinta ja ikkunointijärjestelmä Linuxin päälle.[4]
• Cosmoen idea on samanlainen kuin Blue Eyed OS:n, mutta toteutustapa eri.[5]

Lisäksi verkosta löytyy alkuperäinen BeOS Personal Edition 5.0 ja siitä johdettuja variantteja.

• BeOS Personal Edition 5.0 on alkuperäinen, vapaaseen levitykseen annettu versio.[6]
• BeOS MAX Edition on kokoelma ajureita ja apuohjelmia niputettuna samaan pakettiin tavallisen PE:n kanssa.[7]
• BeOS Developer Edition on samantyylinen kuin MAX Edition, mutta sisältää vähemmän ylimääräisiä ohjelmia, ja vakiona sovelluskehitystyökalut.

ZETA oli kaupallinen käyttöjärjestelmä, joka perustui BeOS R5.1:n lähdekoodiin. Sitä kehitti alun perin saksalainen YellowTAB-yhtiö ja levitti myöhemmin Magnussoft. YellowTAB sai käyttäjäyhteisöltä kritiikkiä siitä, ettei se suostunut kertomaan, onko sillä laillista oikeutta lähdekoodin hyödyntämiseen. Access, joka osti BeOSin lähdekoodien oikeudet omaavan PalmSourcen, on myöhemmin sanonut, ettei YellowTABilla ollut oikeutta levittää muunnettua versiota BeOSista. Tämän johdosta Magnussoft lakkautti käyttöjärjestelmän myymisen.[8]

Englanniksi BeOS tulee ääntää kuten "bee oh es", tai suomalaisittain kirjoitettuna "bii ou es". Monet suomalaiset käyttäjät ääntävät sen yksinkertaisesti "beos", jossa eo voidaan lausua diftongina, vaikkei se suomen kielessä esiinnykään. Ei ole myöskään väärin lausua sanaa kahtena tavuna, "be'os".

• IsComputerOn on yksi parhaista uutissivustoista BeOSin kehityksen ympäriltä.
• BeBits on laajin verkosta löytyvä varasto BeOS-ohjelmia.
• BeOS kannettaville tietokoneille (Arkistoitu – Internet Archive)
• BeOS News All things BeOS related (english)