Bathory (yhtye)

Bathoryn perustajiin lukeutuva Jonas Åkerlund vuonna 2012.

Bathory perustettiin vuoden 1983 maaliskuussa Tukholmassa, Ruotsissa.[3][4] Aloite tuli paikallisissa punk-yhtyeissä soittaneelta 17-vuotiaalta laulaja-kitaristi Thomas Forsbergiltä, joka käytti tuolloin taiteilijanimeä Ace Shot.[2] Myöhemmin taiteilijanimeksi valikoitui Quorthon, jonka Forsberg lainasi Pekka Siitoimen Musta Magia -teoksen ruotsinkielisestä painoksesta.[2][5][6] Yhtyeen basistiksi tuli Frederick Melander (”Freddan” tai ”Hanoi”) ja rumpaliksi tämän serkku Jonas Åkerlund (”Vans McBurger”).[2] Jäsenet tapasivat, kun Åkerlund ja Melander olivat ilmoittaneet julisteilla etsivänsä laulajaa sekä kitaristia.[3][7]

Forsbergin mukaan hän keksi yhtyeen nimen vierailtuaan London Dungeonissa, missä hän törmäsi vahanäyttelyyn unkarilaisesta sarjamurhaajattaresta Erzsébet Báthorysta.[8] Rumpali Åkerlund on kuitenkin väittänyt myöhemmin, että yhtyeen nimi lainattiin brittiläisen Venom-yhtyeen kappaleesta ”Countess Bathory”, joka käsittelee kreivittären veritekoja.[9][10] Samaa on myös väittänyt suomalaisen Oz-yhtyeen basisti Jukka Lewis joka oli Forsbergin hyvä ystävä 1980-luvulla.[11] Forsberg itsekin myönsi kuulleensa Venomia ennen ensimmäisen Bathory-albumin äänittämistä, ja kutsui yhtyeen toista albumia Black Metal ”yhdeksi parhaimmista”.[12][13][lower-alpha 3] Väitetysti muita yhtyeelle harkittuja nimiä olivat Nosferatu, Natas, Mephisto, Elizabeth Bathory ja Countess Bathory, mutta Forsberg myöhemmin kiisti tämän.[8][14] Venomin ohella muita musiikillisia esikuvia olivat metalliyhtyeet Black Sabbath ja Motörhead sekä punk-yhtyeet Sex Pistols ja Charged GBH.[15][16][17]

Yhtyeen perustamisen aikoihin Forsberg työskenteli isänsä Börje Forsbergin (”Boss”) omistamassa Tyfon Grammofon -levy-yhtiössä.[10][14][18] Vuoden 1983 lopulla yhtiö oli kokoamassa pohjoismaisista yhtyeistä koostuvaa split-albumia.[19] Yksi yhtyeistä kuitenkin vetäytyi suunnitelmista, ja Tyfon suostui ottamaan Bathoryn korvaajaksi.[18] Split-levy Scandinavian Metal Attack julkaistiin maaliskuussa 1984.[20] Odotusten vastaisesti Bathoryn kappaleet ”Sacrifice” ja ”The Return of the Darkness and Evil” toivat paljon myönteistä palautetta.[14][18][21]

Scandinavian Metal Attackin saavuttaman suosion jälkeen Tyfon pyysi Bathoryltä täyspitkää albumia.[4][20][22] Forsbergin yhtyetoverit olivat kuitenkin muuttaneet toisaalle, joten hän värväsi paikallisista punk-yhtyeistä basisti Rickard Bergmanin sekä rumpali Stefan Larssonin.[4][21][23][24] Kolmikko kokoontui toukokuun 1984 alussa ensimmäistä ja viimeistä yhteisharjoitusta varten ennen varsinaista äänitystä.[4][20][24] Kyseisenä harjoituspäivänä äänitetyt kappaleet julkaistiin myöhemmin bootlegeinä ja lopulta 1990-luvulla osana virallista Jubileum-kokoelmalevysarjaa.[4][25]

Yhtyeen nimeä kantava debyyttialbumi Bathory äänitettiin vuoden 1984 kesäkuussa Tukholman Heavenshore-studiolla, joka oli karu, muunneltu autotalli.[24] Levy äänitettiin ja miksattiin verrattain nopeasti, noin 36–52 tunnissa, ja se julkaistiin saman vuoden lokakuussa.[20][26][27] Levy julkaistiin aluksi rajoitettuna tuhannen kappaleen painoksena, joka kuitenkin myytiin loppuun nopeasti.[24] Albumin alkeellinen äänimaailma, nopea ja aggressiivinen tyyli, saatanalliset ja raa’at sanoitukset sekä Forsbergin omaperäinen rääkyvä laulutyyli loivat pohjaa tulevalle black metal -musiikille ja takasivat yhtyeelle välittömän kulttistatuksen.[14][28][29][30] Albumi myi underground-julkaisuksi hyvin, ja yhtye palasi Heavenshorelle marraskuussa äänittämään EP-levyä, joka päätettiin kuitenkin lopulta hyllyttää.[24]

Bathoryä seurasi vuoden 1985 The Return......, joka jatkoi black metalin kehittymistä omaksi genrekseen.[31][32] Yhtyeen uudeksi basistiksi tuli Andreas Johansson, kun taas rumpalina jatkoi Stefan Larsson.[33] Albumi äänitettiin tasokkaammassa Electra Studiossa, jossa yhtye oli äänittänyt esikoiskappaleensa Scandinavian Metal Attackille.[34] Äänitykset eivät sujuneet täydellisesti; yhtye juopotteli studiossa, ja uusi basisti potkittiin yhtyeestä huumeongelmien vuoksi kesken äänitysten; laulaja-kitaristi Forsbergin soitti loput bassoraidoista.[34][35][36] The Return...... julkaistiin toukokuussa ja se menestyi edeltäjäänsä paremmin, myyden huomattavan määrän ennakkokappaleita.[34] Levyn musiikilla oli black metalin ohella suuri vaikutus myös death metalin kehitykseen.[37]

Yhtye julkaisi toukokuussa 1987 Under the Sign of the Black Markin,[38] jota edeltäjiensä tavoin pidetään yhtenä black metal -genren mestariteoksista.[1][39][40][41][42] Musiikki oli aiempaa kokeellisempaa syntetisaattorien, kitarasoolojen ja mahtipontisempien kappaleiden myötä.[4][43][44] Tällä kertaa Forsberg soitti kaikki basso-osuudet, sillä yhtyeen kokoonpano oli aiempaa epävakaampi.[38][43] Albumin rumpaliksi on merkitty Paul Lundberg, mutta tuottajana toiminut Börje Forsberg on myöhemmin väittänyt Thomas Forsbergin soittaneen rumpuosuudet.[1] Albumi oli yhtyeen ensimmäinen, joka julkaistiin välittömästi myös Skandinavian ulkopuolella brittiläisen Under One Flagin ja yhdysvaltalaisen New Renaissance Recordsin hoitaessa levitystä ulkomailla.[4][38][43] Levy menestyi edeltäjiensä tapaan hyvin underground-julkaisujen mittapuulla.[43]

Blood Fire Deathin kansikuva oli yksityiskohta Peter Nicolai Arbon maalauksesta Asgårdin ratsastus (1872).

Blood Fire Death julkaistiin vuoden 1988 toukokuussa.[45] Yhtyeen aiempien albumien tavoin siitäkin tuli suosittu black metal -piireissä, ja sitä pidetään myös viikinkimetallina tunnetun genren edelläkävijänä.[46][47] Yhtye piti kiinni black metal -vaikutteista mutta alkoi samalla tehdä aiempaa pitempiä, hitaampia ja mahtipontisempia sävellyksiä.[48][49] Samalla ääniefektien, kuorojen ja akustisten soittimien rooli alkoi korostua.[4][17][46] Sodan ja pahuuden ohella sanoitukset käsittelivät myös skandinaavista mytologiaa ja historiaa.[47][48][49] Yhtyeen miehistötilanne oli nyt vakaampi, ja Forsbergin lisäksi muusikoiksi on merkitty Kothaar (bassokitara) ja Vvornth (rummut).[2][45] Samoja taiteilijanimiä käyttivät eri henkilöt yhtyeen tulevilla julkaisuilla.[2][29][50][51]

Myös Hammerheartin kantta koristi skandinaaviaiheinen maalaus, Frank Dickseen Viikinkihautajaiset (1893).

Vaikka Blood Fire Death erosi sanoituksiltaan edeltäjistään, oli se muutamia folk-elementtejä lukuun ottamatta edelleen black metalia.[46] Seuraava albumi, vuoden 1990 Hammerheart, oli aiempaa selkeämpi muutos. Sen myötä black metal -vaikutteet poistuivat yhtyeen musiikista ja kaikki sanoitukset käsittelivät nyt viikinkejä ja pohjoismaista tarustoa sekä luontoa.[26][49][52] Musiikki muuttui nopeasta ja raa’asta black metalista kohti raskassoutuista ja hidastempoista doom metal -vaikutteista tunnelmointia, jota höystävät erilaiset ääniefektit ja akustiset kitarat.[4][17][53] Samalla Forsbergin laulutyyli vaihtui rääkymisestä selkeään laulamiseen.[48] Albumilla soittivat edellisen levyn tapaan Forsberg, Kothaar ja Vvronth.[54] Tässä vaiheessa yhtye oli muuttunut Forsbergin yhden miehen studioprojektiksi toisten muusikoiden ollessa vain sessiojäseniä.[2][4][29] Hammerheartia pidetään usein ensimmäisenä viikinkimetallialbumina,[48][55] ja sitä pidetään eräänä Bathoryn parhaista albumeista, joskin Forsbergin puhdasta laulutyyliä on myös arvosteltu.[52][55][56]

Albumin julkaisi saksalainen Noise Records ja Forsberg lähti julkaisun tiimoilta promootiomatkalle Yhdysvaltoihin yhdessä tuottajaisänsä Börjen kanssa.[57][58] Albumin päättävästä ”One Rode to Asa Bay” -kappaleesta kuvattiin lisäksi yhtyeen ainoa musiikkivideo.[59] Forsberg rahoitti musiikkivideon itse ja myös näyttelee siinä osaa.[60][61][62] Videon tuotantoprosessi oli vaikea, eikä Forsberg ollut lopputulokseen tyytyväinen.[60][61] Tästä huolimatta osa videosta esitettiin MTV:n Headbangers Ball -ohjelmassa hänen haastattelunsa ohella.[62]

Vuoden 1991 studioalbumi Twilight of the Gods jatkoi Hammerheartin tyylin kehittämistä.[63] Musiikki muuttui astetta melodisemmaksi ja jopa sinfonisemmaksi taustakuorojen ja eeppisten aiheiden myötä.[14][49][64] Sanoitukset käsittelivät edelleen pohjoismaista mytologiaa ja historiaa, mutta paikoittain myös nyky-yhteiskuntaa sekä henkilökohtaisia aiheita ja filosofiaa.[49][64] Albumin on yksi yhtyeen arvostetuimmista.[56][63][64]

Twilight of the Gods oli yhtyeen ensimmäinen virallinen albumi Black Markilla, Tyfon Grammofonin alaisella metallimusiikkiin keskittyvällä levymerkillä. Vaikka osa yhtyeen aikaisemmista albumeista oli julkaistu nimellisesti Black Markin kautta, kyseessä oli vain Bathoryn julkaisuilla esiintyvä levymerkki.[23] Black Mark perustettiin virallisesti vuonna 1991, ja se alkoi julkaisemaan Bathoryn tuotannon ohella muuta eurooppalaista metallimusiikkia.[4][65]

Albumin piti jäädä yhtyeen viimeiseksi.[64] Forsberg kuvaili sitä hyvin alakuloiseksi ja uskoi olevansa kyvytön panemaan enää parastaan.[61] Godreah-fanzinelle hän selitti asiaa vuonna 1996:[66]

»Twilight [of the Gods] oli hyvin masentava ja yksinäinen albumi. Aiempaan tuotantooni verrattuna se oli hyvin erilainen. Äänitysten puolivälissä ajattelin, että se oli nyt tässä, enempään kykene. Olen maalannut itseni nurkkaan. En voisi enää soittaa äärimmäisen nopeaa metallia.»

Twilight of the Godsin jälkeen Forsberg vetäytyi metallimaailmasta ja lopetti musiikin tekemisen Bathoryn nimellä yhtyettä kuitenkaan lakkauttamatta.[2][64][67] Samoihin aikoihin Bathoryn innoittama norjalainen black metal -liike nousi otsikoihin ympäri maailmaa.[2][68] Syynä olivat erilaiset väkivaltaisuudet, kuten Mayhem-yhtyeen kitaristi Øystein Aarsethin murha sekä kirkonpolttojen sarja. Kun Forsbergiltä kysyttiin black metalin innoittamista rikoksista, hän tuomitsi ne ja kielsi yllyttäneensä ketään väkivaltaan.[2][69][70][71] Hän alkoi suhtautua kielteisesti aiempaan satanistiseen tuotantoonsa ja saatananpalvontaan yleisesti, kutsuen aihetta lapselliseksi.[72][73] Forsberg yritti myös purkaa hänestä lehdistössä rakennettua kuvaa sadistisena saatananpalvojana tai eristäytyneenä viikinkinä.[4][67]

Bathoryn tauon aikana Forsberg keskittyi Jubileum-kokoelmalevyjen julkaisemiseen sekä taiteilijanimeään kantavaan sooloprojektiinsa. Jubileum-levyt sisälsivät aiemmilta levyiltä fanien suosikeiksi katsottuja kappaleita sekä aikaisemmin vain bootlegeinä julkaistuja tai kokonaan julkaisemattomia kappaleita.[4][25] Forsbergin sooloprojekti oli musiikillisesti kaukana Bathorystä ja edusti yksinkertaisempaa vaihtoehtorockia ja grungea.[74] Ensimmäinen sooloalbumi Album julkaistiin vuonna 1994 ja sen seuraaja Purity of Essence 1997.[75][76]

Ensimmäisen sooloalbuminsa jälkeen Forsberg julkaisi vuoden 1994 marraskuussa Requiemin, Bathoryn seitsemännen studioalbumin.[77] Albumi ei ollut viikinki- tai black metalia vaan suoraviivaista thrash metalia, jonka sanoitukset ja kansikuva ammensivat enemmän kuolemasta ja sodasta kuin mytologiasta tai saatananpalvonnasta.[2][49][78] Myöhemmin Forsberg kertoi halunneensa ”puhdistaa ilmaa” järeiden ja mahtipontisten viikinkialbumien jälkeen.[4][67][79] Samaa tyyliä edustava Octagon ilmestyi seuraavana vuonna.[80][81] Octagon käsitteli sanoituksissaan enemmän yhteiskunnallisia aiheita.[2][49] Molemmat albumit saivat ristiriitaisen vastanoton,[4][14][48][61] ja etenkin Octagonin rumpusoundia ja yleistä äänimaailmaa arvosteltiin ankarasti.[80][81]

1990-luvulla Forsberg vihjasi haastattelussa julkaisemattomasta Bathory-albumista, jota äänitettiin Blood Fire Deathin aikoihin.[4][24][82][83] Tarkoituksena oli ollut aluksi julkaista albumi yksinään, mutta myöhemmin tupla-albumina, ja yhtye jatkoi levyn tuotantoa Hammerheartin äänittämisen aikoihin vuoden 1989 kesäkuussa.[84][85][83] Albumi jäi kuitenkin julkaisematta, sillä Forsberg pelkäsi faniensa pettyvän viikinkiaiheiseen albumiin, jonka tyyli poikkesi merkittävästi 1980-luvun black metal -albumeista.[4][86] Haastattelun jälkeen fanit alkoivat vaatia albumin julkaisua. Julkaisua varten Forsberg äänitti uudelleen albumista yli kolmanneksen, mukaan luettuna kaikki lauluosuudet.[4][87] Blood on Ice ilmestyi lopulta 1996.[88] Melodista viikinkimetallia edustava konseptialbumi otettiin pääosin myönteisesti vastaan.[4][56][88][87]

Seuraava albumi Destroyer of Worlds ilmestyi viisi vuotta myöhemmin. Levyn tyyli yhdisteli tarkoituksellisesti viikinki- ja thrash metalia sanoitusten käsitellessä sotaa ja yhteiskuntaa, mutta paikoittain arkipäiväisempiäkin aiheita.[4][14][49] Albumi oli ensimmäinen, jonka Forsberg äänitti yksin: laulu sekä kaikki soittimet on merkitty hänen nimiinsä.[89][90] Albumi sai ristiriitaisen vastaanoton.[56][89] Tämän jälkeen Forsberg alkoi työstää pohjoismaisesta mytologiasta ja luonnosta ammentavaa teema-albumia, mutta projektin kasvaessa hän päätti jakaa sen kahtia.[49][91] Tuloksena syntyi Nordland-saaga, joka koostuu kahdesta viikinkimetallialbumista, Nordland I:stä (2002) ja Nordland II:sta (2003).[92][93][94][95] Albumit saivat hyvän vastaanoton fanikunnalta ja kriitikoilta.[92][93][94][95] Saatuaan saagan päätökseen Forsberg vihjaili mahdollisesta paluusta aikaisempien vuosien black metal -tyyliin.[96][97] Hän oli vihjannut mahdollista paluuta jo vuonna 2001 Destroyer of Worldsin julkaisun aikoihin.[4]

Yksi Bathoryn perustajista ja ainoa jäljellä oleva jäsen Thomas ”Quorthon” Forsberg kuoli 3. kesäkuuta 2004 kotonaan Tukholmassa sydänkohtaukseen. Hän oli kuollessaan 38-vuotias.[98][99] Hän oli kärsinyt sydänongelmista jo pitkään.[11][100] Forsberg haudattiin Sandsborgin hautausmaalle Tukholmaan, Forsbergien perhehautaan hautapaikkaan numero 525.[101][102][103] Hänen Dagens Nyheterissä julkaistussa kuolinilmoituksessa on lainaus Twilight of the Godsin viimeisen kappaleen ”Hammerheartin” sanoituksista, jotka kertovat noususta Valhallaan, sankarivainajien asuinsijaan skandinaavisessa mytologiassa.[63][99] Myöhemmin yhtyeen verkkosivut ohjasivat muistosivulle, jossa on samaiset sanoitukset sekä mahdollisuus kuunnella kappale.[104]

Forsbergin kuoleman jälkeen Black Mark julkaisi kolmiosaisen In Memory of Quorthon -kokoelmasetin.[105][106][107] Mukana oli hänen isänsä Börjen valitsemia uudelleenmasteroituja kappaleita, demoja sekä Forsbergin sooloprojektin tuotantoa. Mukaan mahtui myös tämän siskolleen Jennie Treblerille säveltämää materiaalia. Pakkauksen mukana tuli lisäksi juliste, lyhyt kirjanen Bathoryn historiasta sekä DVD-levy, joka sisälsi materiaalia Hammerheartin promokiertueelta sekä ”One Rode to Asa Bayn” musiikkivideon.[105][106][107]

Forsbergin kuoleman jälkeen paljastui että yhtyeen pitkäaikainen tuottaja Boss oli hänen isänsä.[105] Ennen kuolemaansa Thomas oli väärennellyt Bossin oikeaa syntymäaikaa ja väittänyt mahdollisen isyyden olevan mahdotonta.[2][23] Börje Forsberg kuoli pitkäaikaisen taudin murtamana 73-vuotiaana 14. syyskuuta 2017.[108][109]

Yhtyeen keulakuva Thomas ”Quorthon” Forsberg lauloi ja soitti sähkökitaraa säestyksen ja sanoittamisen ohella. Hän kirjoitti kaikki Bathoryn kappaleet ensimmäisistä harjoituksista lähtien.[3][73] Forsbergin mukaan kappaleet syntyivät luonnollisesti hänen keksittyään tarttuvan riffin, jonka ympärille hän alkoi rakentaa kappaletta. Sanoitukset tulivat viimeisenä.[17] Forsberg soitti puolet The Return...... -albumin bassoraidoista ja kaikki Under the Sign of the Black Markin basso-osuudet epävakaan miehistötilanteen vuoksi.[34][38] Jälkimmäisenä mainitun albumin jälkeen Forsberg tyytyi sessiomuusikkoihin Kothaar (bassokitara) ja Vvornth (rummut).[50][51] Vuosien saatossa kyseisiä taiteilijanimiä käyttivät useat eri henkilöt.[2] Varhaisilla Bathory-albumeilla esiintyivät oikeat rumpalit, joiden soittoa paikoitellen paikattiin rumpukoneella.[110] Kun yhtye muuttui yhä enemmän Forsbergin sooloprojektiksi tämä alkoi tyytyä sessiorumpaleihin, omaan soittoon tai rumpukoneen käyttöön.[11][1] Eräs syy rumpukoneiden käytölle oli se, että oikeilla rumpaleilla oli vaikeuksia soittaa riittävän nopeasti riittävän pitkään.[11] Vaikka yhtyeessä soitti nimettyjä henkilöitä Forsbergin ohella, 1990-luvun alussa Bathorystä tuli tämän oma studioprojekti, jossa muut muusikot olivat vain sessiojäseniä.[2][4][29] Entisen rumpali Jonas Åkerlundin mukaan Forsberg oli musiikillisesti hyvin lahjakas, monipuolinen ja tuottelias.[3][23]

Bathory esiintyi muutaman kerran yleisölle vuosien 1983 ja 1985 välillä.[3] Forsberg piti konsertointia hankalana, eikä yhtye vuoden 1985 jälkeen enää esiintynyt.[69][111][112] Forsberg ei itse pitänyt live-esiintymisestä, ja lisäksi yhtyeen epävakaa henkilöstötilanne esti kiertueet.[113][114][115] Tästä huolimatta hän elätteli ajatuksia konserteista 1980-luvun loppupuolella, mutta myös rahanpuute osoittautui ongelmaksi.[116][117] Ystävä Jukka Lewis on myöhemmin arvellut, että Forsbergin sydänongelmat estivät raskaat konserttikiertueet.[11] Yhtyeen harvoilta keikoilta ei ole säilynyt kuva- tai äänimateriaalia.

Bathoryn tärkeimpiin musiikillisiin esikuviin kuuluivat punk-yhtyeet Sex Pistols ja Charged GBH sekä metalliyhtyeet Motörhead ja Black Sabbath.[4][17][15] Forsbergin mukaan varhaisessa Bathoryssä yhdistyivät Sabbathin synkät sanoitukset sekä punkin ja Motörheadin nopeus.[3][118] Muihin vaikutteisiin lukeutuivat NWOBHM-yhtyeet Saxon ja Iron Maiden.[119] Forsberg kielsi pitkään saaneensa vaikutteita Venomilta, mutta myönsi myöhemmin yhtyeen merkityksen Bathorylle. Entinen rumpali Jonas Åkerlund on kertonut samaa myöhemmin.[9][10] Myös thrash metal -yhtye Slayerin ja power metal -yhtye Manowarin on arveltu vaikuttaneen Bathoryn musiikkiin, minkä Forsberg tosin kiisti.[4][17][87][120] Jukka Lewisin mukaan ajatus hitaista ja mahtipontisista kappaleista oli kuitenkin peräisin juuri Manowarilta.[11] Forsbergiä innoitti myös klassinen musiikki, ja hän mainitsi suosikkisäveltäjikseen muun muassa Ludwig van Beethovenin, Richard Wagnerin sekä Jean Sibeliuksen.[4][17][26][121]

Yhtyeen 1980-luvun tuotanto edustaa black metalin ensimmäistä aaltoa nopeine komppeineen ja säröisine riffeineen.[29][30][31][40] Laulaminen on korkea-alaista rääkynää[23][39][122] ja albumien äänimaailma kolkko ja epäselvä.[3] Bathory alkoi siirtyä kohti kokeellisempaa suuntaa Under the Sign of the Black Markilla (1987) yhtyeen käyttäessä entistä rohkeammin syntetisaattoreita sekä kokeillen pidempiä, hidastempoisia kappaleita.[39] Myönteisestä palautteesta rohkaistunut Forsberg vei ajatusta pidemmälle, ja seuraavan vuoden Blood Fire Death oli aiempaa mahtitempoisempi ja hitaampi. Samalla taustaefektit, akustiset soittimet sekä taustakuorot nousivat huomattavampaan asemaan.[4][17][49]

Yhtyeen viides albumi Hammerheart (1990) jatkoi musiikillista muutosta kohti viikinkimetallia. Ohuet ja ylisäröttyneet kitarat sekä nopeat tempot vaihtuivat raskaisiin ja hitaisiin doom metal -vaikutteisiin riffeihin kuorojen, ääniefektien sekä akustisten kitaroiden roolin noustessa entisestään.[17][53] Samalla Forsbergin laulutyyli muuttui epäselvästä rääkymisestä puhtaaksi lauluksi.[52] Vaikka yhtyeen äänitysolosuhteet olivat edelleen karut, alkoivat jäsenet kokeilla aiempaa kehittyneempiä tuotantomenetelmiä, kuten Forsbergin lauluraitojen monistamista kuoron kuuloiseksi.[52] Seuraavalla albumilla Twilight of the Gods (1991) musiikki oli entistä melodisempaa ja paikoittain jopa sinfonista, kun taustakuorot, akustiset kitarat sekä puhdas laulu saivat entistä tärkeämmän osan.[14][49][78]

Bathory teki paluun albumilla Requiem (1994), jonka musiikki oli tarkoituksellisesti raakaa thrash metalia.[2][14][49][78][79] Samalla linjalla jatkoi seuraavan vuoden Octagon.[49][79][80] Konseptialbumi Blood on Icellä (1996) Bathory palasi klassisesta musiikista ammentavaan melodiseen viikinkimetalliin,[4][87] kun taas Destroyer of Worlds (2001) yhdisteli tarkoituksellisesti sekä viikinki- että thrash metalia Forsbergin halutessa tyydyttää eri tyylilajeista pitäviä fanejaan.[4][49] Bathoryn viimeiset albumit Nordland I (2002) ja Nordland II (2003) palasivat raskaaseen viikinkimetalliin.[49][93][95]

Vaikka yhtyeen myöhempi tuotanto mielletään viikinkimetalliksi, Forsberg kertoi olevansa välinpitämätön tyylilajien nimistä ja kutsui viikinkimetalliaan ”nordic metaliksi”.[4][8][43] 1980-luvulla yhtyeen musiikkia kuvailtiin black metalin ohella death metaliksi genrerajojen ollessa häilyvämpiä.[34][123][124] Encyclopaedia Metallum -tietokanta jakaa sivuillaan Bathoryn uran kahteen osaan ja määrittelee sen genreiksi black- ja thrash metalin sekä viikinkimetallin.[125] AllMusicissa yhtyeen musiikkityyleiksi luetteloidaan heavy-, black- sekä death metal ja ”skandinaavinen metalli”.[29]

Bathoryn varhaistuotannon sanoitukset käsittelevät saatananpalvontaa, kristinuskonvastaisuutta, sotaa, pahuutta sekä kauhua, mutta paikoitellen myös seksiä.[24][34][43][49] Blood Fire Deah merkitsi sanoituksellista muutosta musiikillisen ohella, ja muutama kappale käsittelee pohjoismaista tarustoa pahuuden ja sodan ohella.[4][17][49] Hammerheartin sanoitukset hylkäsivät loput viitteet saatananpalvontaan kappaleiden käsitellessä skandinaavista mytologiaa ja luontoa.[49][52] Twilight of the Gods vei Bathoryn musiikkia sinfonisempaan suuntaan, ja sanoitukset käsittelivät luonnon sekä taruston ohella henkilökohtaisia aiheita, filosofiaa ja nyky-yhteiskuntaa.[49][64] Sanoituksista on löydetty yhteneväisyyksiä ja vaikutteita Friedrich Nietzschen ja C. G. Jungin ajatuksista ja filosofioista.[4][17] Yhtyeen thrash-albumit Requiem ja Octagon käsittelivät genrelle tyypillisesti sotaa, kuolemaa ja uskonnonvastaisuutta, mutta ilman suoria viittauksia saatanaan.[49][78][80] Viikinkimetallialbumi Blood on Icen sanoituksia innoittivat mytologian ohella kioskikirjailija Robert E. Howardin tuotanto, kuten Conan barbaari.[4] Destroyer of Worlds käsitteli sotaa ja yhteiskunnallisia aiheita, mutta myös arkipäiväisempiä asioita, kuten moottoripyöräilyä.[4][14][49] Yhtyeen viimeiset Nordland-albumit palasivat pohjoismaisesta luonnosta ja tarustosta ammentavaan lyriikkaan.[49][93][95] Encyclopaedia Metallum -tietokanta jakaa sivuillaan Bathoryn uran kahteen osaan ja sen mukaan yhtye käsittelee alkuaikoinaan satanismia ja pahuutta, kun taas myöhempinä vuosinaan pohjoismaista tarustoa, kertomuksia, yhteiskuntaa sekä kuolemaa.[125]

Vaikka yhtyeen sanoitukset olivat näennäisesti vakavia sen alkuaikoina, Forsbergin mukaan taustalla eivät vaikuttaneet todelliset uskonnolliset tai poliittiset mielipiteet.[12][14] Hänen mukaansa tarkoituksena oli luoda pelottavaa musiikkia jonka sanoitukset ammensivat kauhuelokuvista sekä -kirjallisuudesta, ja kertomansa mukaan sanoituksiin ei käytetty paljoa aikaa tai vaivaa.[4][49][68] Forsberg myös ”lainasi” sanoituksia ja kansikuvitusta eri lähteistä, kuten Robert W. Chambersin tai Erica Jongin kirjallisesta tuotannosta.[126][127] Forsbergin mukaan muutos kauhusta ja saatananpalvonnasta kohti pakanallisempia viikinkiaiheita tapahtui, koska hän katsoi satanismin kristinuskon tuotteeksi.[68][113] Myöhemmin hän alkoi suhtautua kriittisesti saatanalliseen tuotantoonsa ja tuomitsi aihepiirin lapselliseksi.[72][73] Yhtyeen lopputuotanto oli pohjoismaisesta luonnosta ja tarustosta ammentavaa viikinkimetallia, ja Forsbergin mukaan hän pyrki musiikillaan kunnioittamaan Pohjolaa.[128]

• Thomas ”Quorthon” Forsberg – laulu, sähkökitara (1983–2004) bassokitara (1985, 1996–2004) rummut (1987,[lower-alpha 1] 1996–2004) syntetisaattori ja ääniefektit (1987–2004)

• Frederick ”Freddan” / ”Hanoi” Melander – bassokitara (1983–1984)
• Jonas ”Vans McBurger” Åkerlund – rummut (1983–1984)
• Rickard Bergman – bassokitara (1984)
• Stefan Larsson – rummut (1984–1985)
• Andreas Johansson – bassokitara (1985)
• Paul Lundberg[lower-alpha 1] – rummut (1987)
• Vvornth[lower-alpha 2] – rummut (1988–1996)
• Kothaar[lower-alpha 2] – bassokitara (1988–1996)

• Christe, Ian: Pedon meteli: Heavy metallin vanha ja uusi testamentti. Suomentanut Jone Nikula. Helsinki: Johnny Kniga, 2006. ISBN 978-951-0-31126-4.
• Ekeroth, Daniel: Swedish Death Metal. Bazillion Points Books, 2008. ISBN 978-0-9796163-1-0. (englanniksi)
• Häkkinen, Perttu & Iitti, Vesa: Valonkantajat – Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä. Keuruu: Like, 2015. ISBN 978-952-01-1158-8.
• Johannesson, Ika & Klingberg, Jon Jefferson: Blod Eld Död – En svensk metalhistoria. Alfabeta Bokförlag AB. ISBN 978-9-1501133-4-1. (ruotsiksi)
• Patterson, Dayal: Black Metal: Evolution of the Cult. Feral House, 2013. ISBN 1936239760, 9781936239764. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
• Sitomaniemi, Timo & Lahdenperä, Esa: BATHORY – The Legend Never Dies. Kill Yourself Magazine!!!, 1997, nro 5. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
• Terrorizer’s Secret Histories – Black Metal, Syyskuu 2009. Dark Arts Ltd. ISSN 9772041214005. (englanniksi)

• Thomas Forsbergin haastattelu L'Amour-rocktapahtumassa vuodelta 1987. youtube.com. 30.10.1987. Arkistoitu 18.12.2020. (englanniksi)
• Thomas Forsbergin haastattelu MTV:n Headbangers Ball -ohjelmalle 1990-luvulta. (Thomas Forsbergin haastattelu MTV:lle, jossa hän kertoo Bathoryn musiikillisista vaikutteista sekä yhtyeen uudesta tyylisuunnasta. Haastattelu on 1990-luvulta mutta tarkka vuosimäärää ei ole tiedossa.) MTV. Arkistoitu 18.12.2020. (englanniksi)
• Thomas Forsbergin puhelinhaastattelu Godreah-fanzinelle vuodelta 1996. (Thomas Forsbergin haastattelu Godreah-fanzinelle, jonka on tehnyt ”Crin”.) Godreah. 1996. Arkistoitu 18.12.2020. (englanniksi)
• Thomas Forsbergin puhelinhaastattelu Oliver Ueckille tammikuulta 1997. youtube.com. Arkistoitu 18.12.2020. (englanniksi)
• Thomas Forsbergin puhelinhaastattelu Sheol Magazinelle vuoden 2004 tammikuussa. (Thomas Forsbergin puhelinhaastattelu saksalaiselle Sheol Magazinelle, jonka on tehnyt ”Twilightheart”) Sheol Magazine. Tammikuu 2004. Arkistoitu 18.12.2020. (englanniksi)
• Yasin Hillborg: Så jävla metal (Katkelma Yasin Hillborgin Så jävla metal -dokumentista, jossa käsitellään Bathoryn alkuaikoja.) youtube.com. Arkistoitu 18.12.2020. (ruotsiksi)
• Helvetti soikoon - norjalaisen black metalin historia (Yleisradion julkaisema norjalainen dokumenttisarja norjalaisesta black metalista.) Yle Areena. 2020. Arkistoitu 21.11.2021.