Bastionijärjestelmä

Bastionijärjestelmä on 1500-luvun alussa italialaissotien aikana Italiassa kehitetty linnoitusjärjestelmä, joka korvasi keskiaikaiset tykistöllä käytävään sodankäyntiin soveltumattomat linnat.

Vuoden 1750 asuun entisöity Bourtangen linnoitus Alankomaissa.
Bastionijärjestelmän osat. A - Bastioni, B - Puolibastioni, C - Kurtiini, D - Raveliini, E - Tenalji, F - Kruunulinna, G - Sarvilinna, H - Vallihauta

Bastionijärjestelmään siirtyminen madalsi linnoitusta, ja toisaalta laajensi linnoitusten pinta-alaa verrattuna keskiaikaisiin linnoihin. Aikaisemmin linnoitusten tuli olla korkeita, jotta teräasein varustetun vihollisen olisi ollut mahdollisimman vaikeaa tunkeutua muurien ylitse tikapuilla niiden sisäpuolelle.

Järjestelmää kehittivät edelleen 1600-luvulla ranskalainen Sébastien Le Prestre de Vauban ja hollantilainen Menno van Coehoorn.[1] Järjestelmä oli käytössä 1700-luvulle saakka.

Bastionijärjestelmän puolustus perustui vahvaan tykistöön ja linnoitusten tarkasti suunniteltuun pohjakaavaan, joka mahdollisti linnoituksen eri osien osallistumisen toistensa puolustustaisteluun. Linnoituksen bastioneista pystyttiin ampumaan viereisten bastionien edustalle, ja näin linnoituksen edustalle ei jäänyt yhtään kuollutta kulmaa, johon oma tykkituli ei olisi ulottunut.

Vaikka linnoitukset olivat huomattavasti keskiaikaisia linnoja matalampia, niiden muurit saatiin vallihautojen avulla riittävän korkeiksi, ettei linnoitusten valtaaminen suoralla rynnäköllä ollut mahdollista.

Bastionilinnoitukset Suomessa

Bastionijärjestelmä otettiin käyttöön Suomessa viimeistään 1500-luvulla tykistösodankäynnin kehittymisen johdosta. Tuolloin linnoihin ja kaupunginmuureihin perustuva puolustustaktiikka muuttui vanhanaikaiseksi. Ampuma-aseita on ollut Suomessa käytössä aikaisemminkin ja 1400-luvun suomalaisten ritareiden (raskas ratsuväen sotilas) perintöluetteloissa on mainittu ajanmukainen aseistus mukaan lukien ampuma-aseet. Aseteknologia on levinnyt nopeasti ja se on ollut hyvin yhtenevää koko Itämeren alueella.

Merkittävä rakennushanke oli 1500-luvun puolivälissä tehty Viipurin kaupungin linnoitteiden ajantasaistaminen, jolloin keskiaikaista Viipurin kaupunginmuuria vahvistettiin bastioneilla sekä rakennettiin merkittävä laajennus kaupunkia suojaavaan linnoitteeseen. Tämän linnoitustyön merkittävimmät hankkeet olivat Äyräpään ja Pantsarlahden bastionit.

Ruotsin rajat siirtyivät valloitussotien seurauksena siten, että uusia merkittäviä linnoitustöitä ei nähty tarpeellisiksi Suomen alueilla ennen 1700-lukua. Bastionijärjestelmän mukaisesti rakennettuja linnoituksia ovat Suomessa esimerkiksi hattujen sodan jälkeen rakennetut Augustin Ehrensvärdin suunnittelemat Viaporin eli Suomenlinnan ja Svartholman merilinnoitukset sekä venäläisten 1790-luvulla Vanhaan Suomeen rakentama Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmä. Lisäksi Suomen keskiaikaisia linnoja nykyaikaistettiin 1700-luvun kuluessa rakentamalla niiden etuvarustuksiksi bastioneja.

Venäjän keisarikunnan armeijan 1790-luvun lopulla viimeistelemää Taavetin linnoitusta käytettiin sotilaallisesti vain vuoteen 1803, jolloin sen sotilaallisesta käytöstä luovuttiin. Bastionijärjestelmä tuli teknisesti vanhanaikaiseksi noin 1790-luvulla.

Bastionijärjestelmän osat
  • Bastioni: eli vallisarvi on linnoituksen perusrakenne. Se on linnoituksen sisälle avoin nelisivuinen tykkiasema, jonka sivut muodostivat terävän ulospäin kurottavan kärjen. Bastionit rakennettiin bastionirintamiksi siten, että ne pystyivät tukemaan viereisen bastionin taistelua eikä linnoituksen edustalle jäänyt katvealueita, joihin puolustuksen tuli ei olisi yltänyt.
  • Puolibastioni: Muodoltaan vajaa bastioni. Tavallisesti bastionilinjan päässä oleva bastioni, jonka valli jatkuu bastionikulmasta (kärjestä) suorana tms. vallina. Puolibastioneja käytettiin sarvi- ja kruunulinnoissa sekä kooltaan pienissä linnoituksissa, joihin ei saatu mahtumaan täysimittaista bastionirintamaa.
  • Kurtiini: Suora muurin osa tai rakennus, joka useimmiten yhdistää kaksi bastionia yhteen.
  • Raveliini: Linnoituksen edessä vallihaudassa sijaitseva nelisivuinen takaa avoin varustus, jonka tehtävänä oli suojata kurtiinia ja siinä mahdollisesti olevaa linnoituksen porttia.
  • Tenalji: Kahden kulmittain toisiinsa nähden asetetun muurin tai rakennuksen muodostama varustus. Tenaljeja voitiin asettaa useita peräkkäin, jolloin syntyi tenaljirintama.
  • Kaponieeri: Pieni lähipuolustukseen tarkoitettu holvattu varustus varsinaisen puolustusmuurin edessä.
  • Kontregardi: Pieni varustus, jonka tehtävänä on varmistaa kuollut kulma. Bastionisiiven tms. suojaksi rakennettu ulkovarustus, joka on tavallisesti kolmiomainen ja takaa avoin.
  • Traverssi: Muuri tai rakennus, joka jakaa puolustusrintaman lohkoihin.
  • Redutti: Varsinaisen linnoituksen ulkopuolelle rakennettu kenttävarustus, jonka tehtävä oli tukea taistelussa linnoitusta tai turvata sinne johtavia teitä.
  • Vallihauta: Bastionirintaman eteen kaivettu tai räjäytetty mahdollisimman syvä kaivanto.
  • Venäläisten Savitaipaleelle 1790-luvulla rakentaman Kärnäkosken linnoituksen pohjapiirros. Linnoitus on pienikokoinen ja ahtaaseen tilaan rakennettu, joten sitä ei ole rakennettu säännöllisen muotoiseksi.
    Venäläisten Savitaipaleelle 1790-luvulla rakentaman Kärnäkosken linnoituksen pohjapiirros. Linnoitus on pienikokoinen ja ahtaaseen tilaan rakennettu, joten sitä ei ole rakennettu säännöllisen muotoiseksi.
  • Oikealla bastioni Röökin terävä kärki Svartholman merilinnoituksessa. Taustalla bastioni Nordenskiöld, jonka tykeillä pystyttiin ampumaan pitkin bastioni Röökin kylkiä.
    Oikealla bastioni Röökin terävä kärki Svartholman merilinnoituksessa. Taustalla bastioni Nordenskiöld, jonka tykeillä pystyttiin ampumaan pitkin bastioni Röökin kylkiä.

Katso myös

Lähteet
  1. Suomalaiset linnoitukset, SKS. Saarijärvi: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2011. ISBN 978-952-222-275-6.

    Aiheesta muualla
    This article is issued from Wikipedia. The text is licensed under Creative Commons - Attribution - Sharealike. Additional terms may apply for the media files.